Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Junalla lähelle ja kauas

Päijät-Hämeessä on käynnistynyt mielenkiintoinen keskustelu raideliikenteen mahdollisuuksista alueen lähiliikenteessä, esimerkiksi Lahdesta Heinolaan, Nastolaan tai Orimattilaan. Erityisesti ympäristösyyt puoltavatkin raideliikenteen perusteellista harkintaa.

Junaliikenteen vahvuudet ovat tulleet hyvin esille, kun Kerava-Lahti -oikoradan matkustajamäärät ovat ylittäneet odotukset. Suomessa ei ole kuitenkaan pitkäjänteisesti varauduttu paikallisliikenteeseen raiteilla ja siksi liikenteen laajentaminen pienempien keskusten välille on hankalaa.

Kirjoitin jo yli kaksi vuosikymmentä sitten Vihreä Lanka -lehteen huoleni siitä, että VR ei ollut uusimassa sähköistämättömille rataosuuksille sopivaa vanhenevaa kiskobussikalustoaan, eli niin sanottuja lättähattuja. Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista kalustoa ei enää ole. Paikallissähköjunatkin ovat turhan järeitä useimpiin paikallisliikenteen tarpeisiin muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Raideliikenteen laajentamista ei ole kuitenkaan syytä hylätä selvittämättä. On hyvin mahdollista, että ilmastonmuutoksen torjunta ja muutkin ympäristösyyt painavat lähivuosina ja vuosikymmeninä niin vahvasti raideliikenteen suuntaan, että nyt epärealistisilta vaikuttavat ajatukset käyvät toteen.

Merkittävät raideliikenneratkaisut edellyttävät kuitenkin määrätietoisia linjauksia myös maankäytön puolella. Lahdessa vaihto junasta linja-autoon ja päinvastoin pitää tehdä helpoksi ja vaivattomaksi. Paljon vaikeampi kysymys on asutuksen ja työpaikkojen sijoittuminen koko alueella niin, että junan käyttö on luontevaa. Tässä joudutaan pohtimaan asutuksen rakennetta, työpaikkojen sijoittumista ja rakentamisen ehtoja jokaisessa junaliikennealueen kunnassa. Kyseessä olisi todella merkittävä uudelleenarviointi.

Raideliikenteen näkymiä on arvioitu myös Etelä-Savossa, jossa on haluttu purkaa Heinola-Mäntyharju-radan, eli Lahti-Mikkeli-radan, varaus maakuntakaavasta. Jos uskomme siihen, että raideliikenteen merkitys Suomessakin kasvaa, merkitsee se myös rataverkon tiivistymistä. Lahti-Mikkeli-yhteys on arvioitu hyöty-kustannussuhteeltaan kannattavammaksi kuin useat muut esillä olleet uudet ratavaihtoehdot, esimerkiksi Helsingistä itään suuntautuvat rannikkoradat, joten sitä ei kannata suoralta kädeltä tyrmätä.

Tiedän kyllä ne maankäytön paineet, jotka kohdistuvat varausalueeseen joiltakin osin sekä Etelä-Savossa että Päijät-Hämeessä, mutta kaavavarauksen purku olisi lyhytnäköistä. Maankäytön suunnittelussa tulee varautua pitkän aikavälin, jopa kymmenien vuosien tarpeisiin. Varausta voidaan varmasti tarkentaa ja siitä maanomistajille ja maankäytölle aiheutuvaa haittaa pienentää, mutta varauksen purkuun ei mielestäni ole syytä. Rataverkon kokonaisuuden arviointi on asia, jota ei pidä tehdä yhden maakunnan eikä paikallisen maankäytön näkökulmasta.