Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Työvoimapula?

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi viime viikolla selvityksen Suomen ikärakenteesta johtuvasta työvoiman poistumasta vuosina 2007 – 2025. Asia on ajankohtainen ja tärkeä, vaikka juuri nyt, taantuman ja edelleen kasvavan työttömyyden oloissa ei siltä juuri nyt tuntuisikaan.

Kylmien lukujen valossa kehitys kulkee kuitenkin tylyyn suuntaan. Jo lähivuosina työelämästä poistuu eläkkeelle vuosittain lähes puolet enemmän kuin tänä päivänä tapahtuu. Kun työiän saavuttavien ikäluokat eivät nykyisestään kasva, työvoiman saatavuudesta muodostuu jo lähivuosina kehitystä vahvasti rajoittava tekijä.

Tilanteen aiheuttamia ongelmia voidaan kuitenkin lieventää. Tärkeintä on huolehtia siitä, että taantumankin oloissa mahdollisimman harva nuori syrjäytyy työelämän ulkopuolelle. Tarvitaan oikeanlaisia koulutuspaikkoja ja erityistä panostusta niihin nuoriin, jotka eivät tavanomaisen koulutuksen kautta pääse työuransa alkuun. Myös ikääntyneempien työelämän ulkopuolella olevien edellytyksiä työhön pääsemiseen tulee parantaa.

Toiseksi työurien kestoa tulee pidentää. Käytännön eläköitymisikä voidaan ilman ikärajamuutoksia saada kohoamaan luomalla edellytyksiä jaksaa ja jatkaa työssä mahdollisimman pitkään. Tämä vaatii kehittymistä jokaiselta työpaikalta, työyhteisöltä ja työnantajalta.

Kolmas asia - joka sekään ei yksinään ole ratkaisu - on työperäisen maahanmuuton edistäminen. Siksi sen lisääntymiselle ja maahanmuuttajien työllistymiselle tulee luoda parempia edellytyksiä.

Mainitsemani selvityksen viesti on kuitenkin se, että työvoiman väheneminen on niin merkittävää, että millään realistisilla yksittäisillä toimenpiteillä ei tilannetta toisennäköiseksi muuteta – osaavan työvoiman puute on osa suomalaista todellisuutta viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden tähtäyksellä.

Alakohtaisesti suurimmat ja välittömimmät haasteet ovat näkyvissä määrällisesti sosiaali- ja terveysalalla, jossa työskentelee yli 110 000 yli 50-vuotiasta. Suhteellisesti eniten yli 50-vuotiaita on töissä sähkö-, kaasu- ja vesihuollon alalla, jossa 45 % työllisistä on 50 vuotta täyttäneitä. Kumpikin esimerkkiala on suurelta osin kuntasektoria.

Mutta kysymys ei ole toimialoista vaan työssäolevien kokonaismäärästä. Toimialakohtaiseen työvoiman saatavuuteen voidaan vaikuttaa koulutusta suuntaamalla ja kehittämällä työolosuhteita houkutteleviksi. Tässäkin on kuntasektorilla haastetta. Mutta samalla on hyväksyttävä se, että työvoiman saatavuus on ongelma kokonaisuutena, ei vain sektoreittain. Elinvoimaista aluetta ei voi myöskään rakentaa niin, että nopeasti kasvava osa työvoimasta on kuntatyössä ja yritystoiminta kuihtuu tämän vuoksi.

Maakunnalliset erot arvioidussa kehityksessä ovat huomattavan suuret. Kun koko maan kehitys on hyvin huolestuttava, työvoiman poistuma Päijät-Hämeessä on vielä merkittävästi keskimääräistä suurempi, maan suurimpien joukossa. Päijät-Hämeessä poistuma on erityisen nopeaa tarkastelukauden alkupuolella, ensi vuosikymmenellä. Nopea poistuma koskee koko maakuntaa, mutta Heinolan seudulla kehitys on vielä selvästi huolestuttavampaa. Tämä näkyy sekä työvoiman saatavuudessa ja verotuloissa.
Näihin kehitysnäkymiin Päijät-Hämeessä on syytä reagoida luomalla edellytyksiä muuttovoitolle, kuten on asetettu tavoitteeksi esimerkiksi Lahden kaupungin strategiassa (väestönkasvutavoite 1 % vuodessa) ja uudessa maakuntasuunnitelmassa. Edelleen kansainvälistyvässä maailmassa merkittävä osa alueelle muuttajista on ulkomaalaistaustaisia.

On varmaa, että kaupungin ja kuntien palvelut näyttävät kymmenen vuoden kuluttua aivan toisilta kuin tänään. Muutos tulee olemaan suurempi kuin edellisten kymmenen vuoden aikana. Näköpiirissä ovat sähköiset palvelut, uudenlaiset palvelupisteet, tarkoituksenmukaisemmat toimenkuvat ja kaupunkilaisten valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen, mutta myös kunkin omien voimavarojen hyödyntäminen ja vastuullisuuden kasvaminen. Yhtenä osana tätä muutosta on kuntapalveluiden henkilökunnan määrän lasku. On selvä, että on palveluita, joiden tarve kasvaa niin, että henkilöstön lisäys on väistämätöntä. Kuitenkin toimintatapojen uudistaminen ja uusien menetelmien ja tekniikoiden käyttö ovat mahdollisia lähes kaikissa toiminnoissa.

Kun näemme, että muutokset kuntapuolen toiminnoissa ovat välttämättömiä ja varsin nopeasti tulossa, kannattaa toimintojen uudistamiseen panostaa nyt. Odottamalla ja vanhasta kiinni pitämällä ajauduttaisiin kriisin kautta pakosta tapahtuviin äkkimuutoksiin.