Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Ympärillemme katsomisen aika

Toimittaja on estänyt vastineiden liittämisen tähän asiakirjaan.

Minulla oli tänään tilaisuus käyttää puheenvuoro Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston Vellamo-päivän juhlakokouksessa. Päijät-Hämeen liiton edeltäjän, seutukaavaliiton, toiminnan alkamisesta on nyt kulunut 50 vuotta ja nykymuotoisen maakuntaliiton perustamisesta ja sen Vellamo-tunnuksen käyttöönotosta kymmenen vuotta.

Päijät-Hämeen maakunnan henkinen yhtenäisyys on kehittynyt nopeasti. Viime vuosina ehkä merkittävimpänä yhtenäistävänä voimana on ollut palvelutuotanto- ja edunvalvontayhteistyön vahvistuminen, minkä tiimoilta on syntynyt myös yhtenäinen elinkeino- ja osaamisstrategia. Maakunta ei kuitenkaan pärjää yksin, tarvitaan yhteistyötä ja verkostoja.

Päijät-Hämeen ja Lahden tulevaisuuden kannalta erityinen merkitys on alueemme ja Helsingin seudun suhteella. Uusi muotitermi metropolialue ei ole hallinnollinen käsite, mutta Lahti ja Päijät-Häme kuuluvat Helsingin metropolialueeseen ainakin silloin, kun rakennetaan koko Suomen menestystä muodostamalla Helsingistä vaikutusalueineen entistä vahvempaa Suomen veturia, kansainvälisesti kilpailukykyistä aluetta. Eli olemme mukana metropolialueen osaamispolitiikassa, elinkeinopolitiikassa sekä innovaatiopolitiikassa. Toinen aihepiiri, jossa olemme selvästi mukana, on kasvavan Helsingin ympäristön yhdyskuntarakenteen kehittäminen – kestävä ekologinen asumisen ja elämisen malli väkimäärältään  kasvavalla Helsingin alueella – rakentuu raideliikenteen varaan, ja käsittää myös Päijät-Hämeen.

Hallinnollisesti emme kuitenkaan ole osa pääkaupunkiseutua tai Helsingin seutua. Emme nyt, emmekä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakaan.

Maamme aluehallintoa ollaan parhaillaan tiivistämässä. Myös meidän olisi aika  arvioida omia tulevaisuuden näkymiämme ja yhteistyösuuntia. Tässä tarvitaan päijäthämäläistä yhteishenkeä. Maakunta on sellainen luonnollinen kokonaisuus, jonka tulisi pystyä yksissä tuumin ottamaan kantaa aluehallinnon uusiin kuvioihin, mitä ne sitten ovatkin.

Maakuntien asema ja rooli ovat eräänlaisen paradoksin edessä. Maan hallitusohjelmaa myöten on asetettu tavoitteeksi maakuntien roolin vahvistaminen. Samalla valmistelutyössä monet ovat asettaneet roolin vahvistamisen käytännön edellytykseksi maakuntien määrän vähentämisen. Päijäthämäläisille tarjous vaikuttaa äkkiseltään hyvin ristiriitaiselta: saamme enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihimme, jos menemme mukaan prosessiin, jossa Päijät-Häme nykyisenkokoisena hallinnollisena maakuntana uhkaa kadota.

Pohtimatta sen laajemmin hallinnon tulevia kiemuroita on selvää, että Päijät-Hämeen pitää tehdä yhteistyötä jokaiseen suuntaan. Helsinkiä ei merkityksessään voita mikään. Itäiselle Suomelle – Savoille ja Pohjois-Karjalalle – olemme luonteva portti pääkaupunkiseudulle. Kaakkois-Suomen kanssa katsomme yhdessä vaurastuvaan Pietariin.

Olen ollut hieman hämmentynyt siitä, miten vähän yhteistä on haluttu – molemmin puolin  – nähdä Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen välillä. Mielestäni näiden maakuntien väliset, usein mainostetut, kilpailutilanteet ovat kuitenkin varsin marginaalisia. Ensisijaisesti kummallakin maakunnalla, ja samalla Lahdella ja Hämeenlinnalla, on yhteinen iso intressi varmistaa metropolialueen kehitys siten, että me lähellä alueen ulkoreunaa olevat tulemme otetuksi huomioon. Tätä tarvitaan, kun pitkän tähtäyksen linjanvetoja tehdään yhdyskuntarakenteessa, liikenneratkaisuissa, osaamis- ja elinkeinopolitiikassa tai vaikkapa alueellistamisessa.

Toivon, että voimme Päijät-Hämeessä käydä avointa keskustelua, kuntarakenteiden lisäksi, myös maakunnan yhteistyösuunnista ja suuntautumisista. Tässä voisimme yksituumaisuudella saavuttaa kaikkien yhteistä etua.