Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Näkökulma yliopistojen uudistamiseen

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva uusi yliopistolaki merkitsee nykymuodossaan varsin suurta muutosta yliopistojen asemaan ja hallintoon. Näin ollen on hyvin ymmärrettävää, että se on nostattanut kohtuullisen laajan keskustelun.

Minulla oli muutama vuosi sitten (2004 - 2005) tilaisuus olla jäsenenä EU:n tutkimuskomissaarin asettamassa työryhmässä (Forum on University-based Research), joka teki esityksiä yliopistoissa tehtävän tutkimuksen kehittämiseksi. Olin työryhmän ainut ”maallikkojäsen”, muut jäsenet olivat yliopisto- ja tutkimusmaailmasta, rehtoritasoa. Ryhmä käytti pääosan ajastaan samojen asioiden pohtimiseen, jotka ovat nyt esillä Suomen yliopistolakiuudistuksessa.

Työryhmän työn lähtökohta oli Euroopan yliopistojen kilpailukyvyn vahvistaminen, jotta voitaisiin saavuttaa EU:n tavoitteet tieto- ja osaamispohjaisen kasvun ja hyvinvoinnin turvaamisessa Euroopassa. Yliopistojen ja muiden korkeakoulujen asema, hallinto ja rahoitus nähtiin varsin laajasti eurooppalaisten yliopistojen heikkouksiksi. Yliopistojen autonomian vahvistaminen, rahoituspohjan monipuolistaminen ja sisäisten toimintatapojen kehittäminen ovat työryhmän suosituksissa esillä hyvin samalla tavalla kuin Suomen yliopistouudistuksessa nyt. Samoin korostettiin yliopistojen tiiviitä yhteyksiä muuhun yhteiskuntaan, yrityksiin, kaupunkeihin ja aluehallintoon.

Yliopistojen toiminnassa korkean kansainvälisen tason laadun vaatimus korostuu. Tämän nähtiin vaativan uudenlaista vastuullista johtajuutta, selkeitä strategisia painotuksia ja päätöksentekojärjestystä, joka kykenee asettamaan tavoitteita ja toteuttamaan niitä. Monille eurooppalaisille yliopistoille tyypillinen resursseja hajottava sisäinen ”tasapainohallinto” joutuisi tällöin väistymään rohkeampien linjausten tieltä. Tästä näkökulmasta ulkopuolinen edustus yliopistojen hallinnossa, jota on pidetty Suomen lakiuudistuksen yhtenä ongelmakohtana, tuntuu hyvin perustellulta.

Kansainvälisen tason osaamiskärkien ja laadun korostaminen heijastuu myös Suomen yliopisto- ja korkeakoulurakenteisiin. Kyse ei kuitenkaan ole vain keskittämisestä, myös pienillä yksiköillä voi olla huippuosaamista. Lahden yliopisto- ja korkeakoulutoiminnoissa modernit virtaukset – erityisosaamisalueiden hakeminen yhdessä alueen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa – ovat olleet jo tähän mennessä hyvin näkyvissä. Mutta kyllä me täälläkin joudumme tekemään uusia valintoja ja arvioimaan entistä kriittisemmin, mihin aloihin kannattaa panostaa.

Sekä eurooppalaisessa että suomalaisessa keskustelussa on yliopistojen muutosten seurauksia pelätty. Enemmän pitäisi kuitenkin pelätä seurauksia, jos toimintatapoja ei uudisteta. Sekä yliopistojen itsensä että koko yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että yliopistot ovat ajan hermolla, luovat uutta tietoa, haastavat vanhat käsitykset ja nostavat esille uusia ratkaisuja. Suomen uusi yliopistolaki tarjoaa yliopistoille tässä suhteessa kansainvälisestikin katsottuna hyviä toimintaedellytyksiä. On tietenkin selvää, että yliopistojen monipuolistuva yksityinen rahoitus ei saa vähentää julkisen rahoituksen määrää.