Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Euroopan kulttuuripääkaupunkeja valitsemassa

Euroopan Unioni on vuodesta 1985 alkaen nimittänyt joka vuodelle Euroopan kulttuuripääkaupungin tai useampia (aluksi nimikkeellä Euroopan kulttuurikaupunki). Olen jäsenenä kulttuuripääkaupunkien valintalautakunnassa, ja juuri nyt olemme tekemässä esityksiä kulttuuripääkaupungeiksi vuonna 2013.

Kulttuuripääkaupunkien tavoitteena on korostaa Euroopan kulttuurillista rikkautta ja moninaisuutta, edistää eri kulttuurien tuntemusta ja yhteisymmärrystä Euroopassa ja vahvistaa eurooppalaista kulttuuria muidenkin maanosien rinnalla. On tärkeää, että kulttuuripääkaupunki on mahdollisimman laajasti kaupunkilaisten hanke ja toimii tiiviissä yhteistyössä erilaisten yhteisöjen ja yhdistysten kanssa. Samalla edellytetään, että kulttuuripääkaupunkihankkeet tukevat kaupungin ja alueen pitkäjänteistä kehittämistä. EU rahoittaa suoraan kulttuuripääkaupunkien hankkeita, sen lisäksi kaupunki saa EU:n rakennerahastojen rahoitusta ja käytännössä myös oman valtionsa erityisrahoitusta.

Ensimmäinen kulttuuripääkaupunki vuonna 1985 oli Ateena. Vuoteen 2000 asti kulttuuripääkaupunkeja valittiin yksi vuosittain. Milleniumvuonna 2000 kaupunkeja oli peräti yhdeksän, Helsinki yhtenä niistä. Sen jälkeen käytännöksi on vakiintunut kahden kulttuuripääkaupungin valitseminen vuosittain.

Osalle kulttuuripääkaupungeista vuosi on merkinnyt näkyvää muutosta kaupungin asemaan ja elämään, esimerkkeinä vaikka Glasgow vuonna 1990, Lissabon 1994 ja Graz 2003. Tänä vuonna 2008 kulttuuripääkaupunkeja ovat Liverpool ja Stavanger, vuonna 2010 muun muassa Lahden unkarilainen ystävyyskaupunki Pécs ja vuonna 2011 Turku ja Tallinna.

Nyt ollaan siis valitsemassa kulttuuripääkaupunkeja vuodelle 2013. Sovitun vuorojärjestyksen mukaan kaupungit ovat Slovakiasta ja Ranskasta. Valintalautakunnassamme on seitsemän EU:n nimittämää jäsentä ja kuusi kulloinkin tarkasteltavan maan edustajaa. Valintalautakunta kokoontui tämän viikon alussa tekemään esityksen slovakialaisesta kulttuuripääkaupungista. Ensi viikolla päätämme ranskalaisesta kaupungista.

Slovakiasta oli alun perin 9 hakijakaupunkia. Ensimmäisen karsinnan jälkeen jäljelle jäi neljä, joiden kesken nyt tehtiin valintaa. Maan pääkaupunki Bratislava ei päässyt loppukilpailuun, mutta mukana on maan toiseksi suurin kaupunki, Košice, ja muutkin loppusuoran kaupungit, Martin, Nitra ja Prešov, ovat maan suurimpien joukossa.

Kaikkien kaupunkien tilanteessa on nähtävissä sosialismin jälkeinen raju rakennemuutos. Monet vanhat jättimäiset teollisuuslaitokset olivat tyhjinä. Vaikka uutta teollisuutta on syntynyt, uusista ja uudenlaisista työpaikoista on kova pula. Viitisentoista vuotta vanhan Slovakian valtion tilannetta kuvastaa se, että kulttuuripääkaupunkiehdotukset olivat vahvasti kansallisia eivätkä niin kansainvälisyyttä korostavia kuin aiemmin näkemäni ehdotukset.

Läntisen Slovakian hakijakaupungit, Martin ja Nitra, putosivat valintalautakunnan kokouksessa ensinnä pois. Kummankin kulttuuripääkaupunkiesitys vaikutti hajanaiselta. Toisaalta niissä oli elementtejä, jotka olivat ”vain” kaupungin ja kaupunkiympäristön tavanomaista kehittämistä, toisaalta varsinaiset kulttuurihankkeet olivat kaupungin tulevaisuuden rakentamisen ideasta irrallisia.

Slovakian itäisen, köyhemmän osan kahden kaupungin, Košicen ja Prešovin välillä käytiin valintalautakunnassa perusteellinen keskustelu ja lopuksi tiukka äänestys. Kumpikin kaupunki oli laatinut laadukkaat ehdotukset, joissa vallitsi hyvä tasapaino paikallisen perinteen, uuden kulttuuritoiminnan ja alueen elinkeinorakennetta kehittävien hankkeiden välillä. Esillä olivat suomalaisenkin keskustelun tapaan luovan talouden ja luovan teollisuuden käsitteet, kulttuuriyrittäjyyden ja luovan alan yrityshautomot ja alueen vetovoiman vahvistaminen houkuttelevaa kaupunkikulttuuria ja urbaania ympäristöä rakentamalla.

Lautakunta päätti valita Košicen, koska sen suunnitelmat olivat uskottavampia. Näimme, että pienempi Prešov ei olisi samalla tavalla pystynyt hyödyntämään kulttuuripääkaupunkiasemaansa tehdäkseen Slovakiaa tunnetuksi Euroopassa ja edistääkseen Slovakian itäisen osan kehitystä. Košicen vahvuutena olivat myös vahvat kulttuuri-instituutiot, teatteri, orkesteri ja museot.

Kulttuuripääkaupunkien toiminta on vain pieni osa sitä eurooppalaista kehitystä, jossa työpaikkoja siirtyy teollisesta tuotannosta palveluihin ja palveluissa uudenlaisiin kulttuuritoimintoihin ja luovan alan työpaikkoihin. Monet kulttuuripääkaupungeista ovat hyviä esimerkkejä uusista kehityssuunnista ja niiden hyödyntämisestä, ja antavat ajattelemisen aihetta Suomeen ja Päijät-Hämeeseenkin.