Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran blogi

Ruotsinterveisiä

 Sain jo lehdessäkin palautetta siitä, että blogini on sammumassa. Kiitoksia palautteesta, on ilo havaita, että blogia odotetaan. Pyrin jatkossa kirjoittamaan ehkä vähän aiempaa lyhyempiä juttuja, josko silloin onnistuisi useammin.

Mutta otsikon aiheeseen. Tammikuussa pääsin pariinkin otteeseen kuulemaan Ruotsin kuntakentän tuntoja. Samat huolen ja keskustelun aiheet ovat heillä kuin meilläkin, mutta onpa erojakin.

Yhtäläistä on keskustelu aluehallinnon uudistamisesta. Maan edellisen hallituksen aikaan kaikkien puolueiden yhteinen komitea (Vastuukomitea – Ansvarskommittén) ehdotti maan aluehallinnon ja samalla terveydenhuollosta vastaavien maakäräjien uudelleenjärjestelyä ja kaikkien näiden toimintojen kokoamista suuralueisiin (regioner), joita tulisi 6-9. Maan uuden porvarihallituksen aikana asian eteneminen on toistaiseksi pysähtynyt.

Aluehallinnon uudelleenjärjestelyt ovat poliittisesti hyvin räjähdysherkkää ainesta kaikissa maissa. Kuntarakenteistakin Ruotsissa on käynnistymässä uusi keskustelu ja pari vapaaehtoista liitoshanketta on vireillä, vaikka 1970-luvulla tehty pakkoliitosjärjestely vähensikin kuntien määrän alle 300:aan. Ruotsin tilannetta yksinkertaistaa se, että kunnilla ei ole vastuuta terveydenhuollosta, vaan siitä huolehtivat erilliset, omaan verotusoikeuteen ja omiin vaaleihin perustuvat maakäräjät.

Suurin näkyvä ero tällä hetkellä on kuntatalouden tilanne. Ruotsissa kuntien talous on nyt noususuhdanteen jäljiltä parempi kuin koskaan. Valtion ja kuntasektorin välinen tulonjako on Suomea selkeämpi, ja näin ollen hyvän talouskehityksen tuottamat verotuotot näkyvät kuntien kassassa. Todella merkittävä ero kuntien taloudessa on siinä, että kuntien kesken toteutettu verotulojen tasaus on lähes sataprosenttinen, eli asukkaiden tuloerot tai kunnissa sijaitsevien yritysten tulokset eivät juurikaan näy kuntien (ja maakäräjien) saamissa veromäärissä.

Eniten jäin pohtimaan sitä perusteellisuutta, jolla tulossa olevan ikääntymisen vaikutusta on Ruotsissa analysoitu. Ruotsalaisten ikärakennehan on tasaisempi kuin Suomessa, ja joukkoeläköityminen tulee olennaisesti hitaammin. Tästä huolimatta ikääntymisen vaikutuksia pidetään koko yhteiskunnan ja sen palvelurakenteen kannalta keskeisenä tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä. Laskelmien mukaan Ruotsin olosuhteissa lähestytään vähitellen tilannetta, jossa pohjoisten kuntien työvoimasta jo puolet tarvitaan varsinaiseen vanhustenhuoltoon, ilman terveydenhuoltoa. Toisin sanoen koko valtakunnan tasolla vaikea kysymys resurssien riittävyydestä mm. vanhusten palveluihin näyttää maan syrjäseuduilla mahdottomalta. Ratkaisuja ei Ruotsissakaan tähän ole vielä tarjolla.

En koe tulevaisuutta vauraassa Suomessa (tai Ruotsissa) mitenkään pelottavana. Johtopäätöksenä voisi kuitenkin todeta, että uusia toimintatapoja ja myös organisaatioita tarvitaan, jotta voimme huolehtia asioista hyvin ja hallitusti myös pitemmälle katsoen. Sen takia toivon ennakkoluulottomuutta ja uusiutumista tämänkin päivän ratkaisuissa, koskevat ne sitten toimintatapoja, kuntarajoja tai muita organisaatioita.