Viimeinen joulujuhla Kilpiäisten osastoryhmässä

21.12.2007 | Arkistoitu uutinen

 

 

 

 

 

 

 

Lahden Kaupunginsairaalan Kilpiäisten osastoryhmä muuttaa ensi vuoden alussa Jalkarantaan, ja talo jää tyhjilleen. Kilpiäisten osastoryhmän viimeistä joulujuhlaa vietettiin perinteisissä merkeissä; tiernapojiksi olivat tällä kertaa  sonnustautuneet  Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Pekka Särkiö ja kappalaiset Johanna Rantanen,  Hannu Lehdeskoski ja kanttori Marjukka Liimatainen.

Tervetuliaispuheen piti Kilpiäisten osastoryhmän osastonhoitaja Varpu Vedenpää ja juhlapuhujana oli Kilpiäisissä työskennellyt entinen hoitaja, nykyään ”veteraanityöntekijä” Ritva Kytönen. Lahden kaupunginsairaalan tervehdyksen toivat ylihoitaja Tuulariitta Ruontimo ja ylilääkäri Terttu Mokka. Kanttori Marjukka Liimatainen esitti yksinlaulua ja Jouluevankeliumin luki Varpu Vedenpää ja kirkkoherra Pekka Särkiö lausui joulun sanan.

Ylihoitaja Tuulariitta Ruontimo pitää tärkeänä, että Kilpiäisten henki säilyy.
– Vaikka vietimme perinteikästä viimeistä joulua Kilpiäisissä ja sen juhlasalissa, eivät perinteet, joulut ja yhteisömme lakkaa olemasta. Me ihmiset viemme mukanamme uusiin tiloihin paljon muistoja, perinteitä ja tapoja. Ihmisinä luomme uutta ja säilytämme merkityksellistä entistä; jatkossakin teemme yhdessä arkea ja juhlaa, ja juuri sellaisen tulevaisuuden jonka yhdessä rakennamme. Kuljetamme mukanamme arvokasta historiaa Kilpiäisistä Jalkarantaan, muistutti ylihoitaja tervehdyksessään.

Kilpiäinen oli alansa kärkeä 
Kilpiäisten osastonryhmän johtaja, sosiaalineuvos Erkki Hokkanen on muistellut kolmen vuoden takaisessa Kilpiäisten osastoryhmän 30-vuotisjuhlapuheessaan, kuinka talo alussa edusti alansa valtakunnallista kärkeä. Ensimmäisen vuoden aikana talossa vierailikin 1.500 kävijää sekä ammattilaisia että muita kiinnostuneita.
– Kaikissa asukastiloissa oli kokolattiamatot, asukkailla omat huoneet, oma wc, suuret askartelutilat, oma kirjasto ja juhlasali. Keittiö oli  viimeisen päälle koneellistettu. Mutta oli niitä epäkohtiakin. Talossa oli koneellinen ilman kostutus. Kerran talonmiehet painivat sen toimimaan ja olot muuttuivat kosteiksi kuin viidakossa. Sen koommin sitä ei taidettu edes kokeilla.

Nyt olemme saaneet lukea lehdistä, että tämä talo on pikaisesti saneerattava tai rakennettava tilalle uusi. Ajan hammas on purrut tämän rikki. Talon kuoret ovat jäänyt ajastaan jälkeen. Talon henki näyttää kuitenkin ajanmukaiselta, vastuulliselta ja positiiviselta, muisteli Erkki Hokkanen 30-vuotisjuhlapuheessaan.

Erkki Hokkanen toimi Kilpiäisissä alusta asti aina eläkkeelle siirtymiseensä asti ja havaitsi suomalaisessa vanhustenhuollossa runsaasti muutoksia 30 vuoden aikana.
– Laitospainotteisuus on muuttunut avohuoltopainotteiseksi. Vanhainkodit ovat muuttuneet palvelutaloiksi ja sairaaloiden osastoiksi ja kotipalvelu ja kotisairaanhoito kotihoidoksi. Yksi mielenkiintoinen ilmiö paljastui talon ikäkaaren aikana. Ihmisten elin-ikä alkoi pidentyä 1970 luvun alkupuolella enemmän kuin edellisinä vuosikymmeninä. Vanhusten hoitoon ja huoltoon onkin tullut käsite vanhuuden voimaannuttamisesta, kun haetaan keinoja, joilla ihminen voi jatkaa itsenäistä ja omatoimista elämää mahdollisimman kauan. Voimaannuttaminen on kaikkien voimavarojen ylläpitämistä ja kohentamista. Tähän kuuluu myös vanhuksen omien verkostojen, yhteyksien säilyttäminen. Vanhuksen ehyet yhteydet aikaisempiin harrastuksiin ja toimintoihin ovat tärkeitä, sillä tiedämme, että ehyet verkot kalastavat parhaiten.
.

 





Takaisin | Tulosta sivu

Share