Keskeistä toimilan lainsäädäntöä

Yleistä 

Kuntalaki (365/1995)

Kuntalaki sisältää perussäännökset kunnallishallinnon yleisestä järjestysmuodosta. Sillä säännellään kuntien itsehallinnon välttämättömät edellytykset. Kaikissa kunnissa tulee olla valtuusto, kunnanhallitus, kunnanjohtaja, tarkastuslautakunta ja tilintarkastaja. Laissa selkeytetään vaaleilla valittujen valtuutettujen asemaa ja vastuuta ja erotetaan poliittinen johtaminen ja hallinnon johtaminen toisistaan. Uusi kuntalaki on aikaisempaa joustavampi.

Valtuusto päättää muutoin kunnan organisaatiosta ja sille tulee mahdolliseksi erottaa toimielimen jäsenet kesken toimikauden epäluottamuksen vuoksi. Laissa tulee aikaisempaa korostetummin esille kuntalaisten osallistumisoikeuden toteutuminen. Järjestelmä perustuu kuitenkin edustukselliseen demokratiaan, ja suoran demokratian keinot ovat täydentäviä. Kunnallishallinnon poliittisen uskottavuuden parantamiseksi on selvennetty ja osittain tiukennettu vaalikelpoisuusrajoituksia kunnan tai kunnan omistaman yhteisön palveluksessa olevien henkilöiden osalta.

Kunnan hallintomenettely järjestetään hallintosäännöllä. Laissa annetaan myös talousarviosta ja taloussuunnittelusta uudet säännökset. Talousarvion, taloussuunnittelun ja tilinpäätöksen rakennetta on kehitetty niin, että niitä voidaan kaikilta osin verrata toisiinsa. Laskelmat kuvaavat kunnan taloutta sekä tuloslaskennan että rahoituksen näkökulmasta. Kunnan kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä on siirrytty soveltamaan kirjanpitolakia. Hallinnon ja talouden tarkastuksessa on korostettu ammattitilintarkastuksen merkitystä ja ammattitilintarkastus on tullut kunnille pakolliseksi. 

Hallintolaki (434/2003)

Hallintolaki on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki. Lailla edistetään ja toteutetaan hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lakia sovelletaan mm. kunnallisissa viranomaisissa.

Ehdotettu laki sisältää kaksi keskeistä asiakokonaisuutta. Ensinnäkin laissa säädetään viranomaisten toimintaan yleisesti sovellettavista hyvän hallinnon perusteista. Laissa vahvistetaan viranomaisen harkintavaltaa ohjaavat keskeiset periaatteet. Laissa säädetään myös asioinnin järjestämisen lähtökohdista sekä viranomaisilta edellytettävästä hyvästä kielenkäytöstä. Lisäksi viranomaiselle asetetaan laajahko velvollisuus antaa asiakkailleen neuvontaa ja edellytetään viranomaisavun antamista toisen viranomaisen pyynnöstä.

Toiseksi laissa säädetään sellaisista hallintoasiassa noudatettavista keskeisistä menettelyllisistä vaatimuksista, jotka olennaisesti vaikuttavat yksityisen asemaan ja oikeussuojaan hallinnollisessa päätöksenteossa. Näihin kuuluvat asianosaisaseman perusteita, hallintoasian vireilletuloa ja asian käsittelyä koskevat säännökset. Lisäksi laissa säädetään asiakirjojen lähettämiseen ja tiedoksiantoon liittyvistä menettelyvaatimuksista.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/99)

Lain tavoitteena on lisätä viranomaisten toiminnan avoimuutta, tehostaa julkisuusperiaatteen toteutumista julkisten tehtävien hoidossa, parantaa mahdollisuuksia saada tietoja viranomaisten käsittelyssä olevista asioista sekä siten lisätä yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua julkiseen keskusteluun ja vaikuttaa yhteisten asioiden hoidossa.

Julkisuusperiaatteen toteutumiseksi kaikessa julkisen vallan käytössä viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevan lain soveltamisalaa on laajennettu. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat julkista tehtävää hoitavat riippumatta siitä, ovatko ne organisoitu viranomaisiksi. Lain mukaan viranomaisten tehtävien hoitaminen ostamalla palveluja yksityisiltä ei vaikuta asiakirjojen julkisuuteen.

Viranomaisille on säädetty velvollisuus toteuttaa hyvää tiedonhallintatapaa asiakirja- ja tietohallinnossaan. Tietoon liittyvät oikeudet tulee selvittää ja ottaa huomioon hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja tietojärjestelmien kehittämiseen tähtääviä uudistuksia suunniteltaessa. Viranomaiset ovat velvollisia pitämään luetteloita julkisesti saatavilla olevista aineistoista sekä järjestämään ja hoitamaan asiakirja- ja tietohallintonsa sekä tietojärjestelmät siten, että julkisuusperiaatetta voidaan käytännössä toteuttaa ja että tietojen laatu varmistetaan. Samoin on huolehdittava, että asiakaspalvelu on toimiva.

Lain tarkoituksena on selkeyttää ja yhtenäistää salassapidon perusteita. Salassapidosta voidaan säätää vain lailla.

Järjestyslaki (612/2003)

Turvallisuuden edistämiseksi yleisillä paikoilla on säädetty erillinen laki, järjestyslaki, johon on koottu muusta lainsäädännöstä ja kuntien järjestyssäännöistä asiaa koskevia säännöksiä. Kuntalain 7 §, jonka nojalla kunnat voivat antaa järjestyssääntömääräyksiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämiseksi, on samalla kumottu.

Järjestyslaissa on kielletty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiritseminen metelöimällä tai muulla vastaavalla tavalla, uhkaava käyttäytyminen sekä turvallisuuden vaarantaminen ampumalla tai esineitä heittämällä. Samoin on kielletty päihdyttävän aineen nauttiminen taajamassa yleisellä paikalla ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa sekä mainostaminen turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Myös muu häiriötä aiheuttava toiminta yleisillä paikoilla, kuten seksuaalipalvelujen ostaminen ja niiden maksullinen tarjoaminen, virtsaaminen ja ulostaminen sekä esitysten järjestäminen vaaraa tai häiriötä aiheuttavalla tavalla kiellettäisiin. Laissa olisi myös säännöksiä kotieläinten ja muiden eläinten pitämisestä.

Laki julkisista hankinnoista (1505/92)

Sopimus Euroopan talousalueesta (ETA) sisälsi yksityiskohtaisia määräyksiä valtion, kuntien ja kuntainliittojen sekä eräiden muiden hankintayksiköiden hankinnoissa noudatettavista menettelytavoista. Lailla julkisista hankinnoista ja sen nojalla annettavilla säädöksillä täytettiin ETA-sopimuksesta aiheutuvat velvollisuudet. ETA-sopimus edellytti, että riippumatta hankintojen suuruudesta, hankinnoissa on noudatettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatetta.

Toinen lain päätarkoitus on pyrkiä lisäämään kilpailua julkisen hallinnon hankinnoissa. Hankintayksiköt velvoitettiin laajasti kilpailuttamaan tekemänsä hankinnat perimmäisenä tavoitteena kustannusten säästö.

Hankinnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palveluiden ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä.

Laissa säädetään hankinnoissa noudatettavista periaatteista, tarjousten pyytämisestä sekä tarjoajien ja tarjouksien valinnasta. Tarjousmenettelyyn osallistujia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailumahdollisuudet. Hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on hinnaltaan halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin.

Laissa on myös säännöksiä oikeusturvakeinoista lainvastaista hankintamenettelyä vastaan.                                            


Maankäyttö

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/99)

Lain tavoitteena on parantaa alueiden käytön suunnittelun edellytyksiä yhdyskuntakehityksen, toimintojen sijoituksen ja ympäristön ohjauksessa kestävää kehitystä edistävään, ympäristöhaittoja vähentävään ja luonnonvaroja säästävään suuntaan. Kaavajärjestelmää ja muuta rakentamisen ohjausta on yksinkertaistettu. Lain rakennetta on selkiinnytetty ja kuntamuotojen erot poistettu.

Maakunnan suunnittelussa korostuu valtakunnallisten ja maakunnallisten tavoitteiden konkretisointi ja välittäminen kunnan suunnitteluun. Muuta kaavajärjestelmää täydentämään lakiin on otettu säännökset mahdollisuudesta laatia kuntien yhteinen yleiskaava erityisesti kaupunkiseutujen kehittämisedellytyksien vahvistamiseksi. Asema-, rakennus- ja rantakaava on yhdistetty yhdeksi kaavamuodoksi, asemakaavaksi.

Laissa korostetaan kuntien päätöksentekoa. Valtion valvontaa kuntien kaavoitukseen on  kevennetty poistamalla alistusmenettely kuntien hyväksymistä kaavoista. Alueellisella ympäristökeskuksella on kuitenkin mahdollisuus puuttua kunnan kaavaratkaisuun oikaisukehotusmenettelyn ja valituksen kautta.

Alueiden käytön suunnittelussa on vahvistettu avointa ja vuorovaikutteista toimintatapaa. Vuorovaikutuksen järjestäminen ja kaavan vaikutuksia koskevien selvitysten arviointi ovat kaavoitustyön keskeisiä lähtökohtia. Uudeksi välineeksi on otettu osallistumis- ja arviointisuunnitelma, jossa heti kaavoitukseen ryhdyttäessä selvitetään ne tahot, jotka on kytkettävä valmisteluun, ja sopivimmat tavat vuorovaikutuksen järjestämiseksi.

Kaavojen sisältövaatimukset eri kaavatasoilla määritellään kunkin kaavamuodon tehtävien perusteella. Yleispiirteisten kaavojen sisältövaatimuksissa korostuvat muun muassa laaja-alaiset yhdyskuntarakenteelliset ja ympäristökysymykset. Asemakaavan sisältövaatimuksissa puolestaan painottuvat muun muassa terveellisyys, turvallisuus ja lähiympäristön laatu.

Kaupan suuryksiköiden sijoittumisen ohjausta kehitetään kestävän yhdyskuntakehityksen ja palvelujen saatavuuden turvaamiseksi.

Suunnittelutarvealue korvaa entisen taaja-asutuksen käsitteen. Kunnalle on annettu mahdollisuudet määritellä suunnittelutarpeen ulottuvuutta odotettavissa olevan yhdyskuntakehityksen ja ympäristöarvojen pohjalta.

Lakiin on otettu säännökset kansallisista kaupunkipuistoista. Niitä voidaan perustaa kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman, historiallisten ominaispiirteiden tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

Rakentamisen ohjauksessa painotetaan rakentamisen laatua, ympäristökysymyksiä, elinkaariajattelua ja korjausrakentamisen edistämistä. Elinkaariajattelun periaatteita on täsmennetty muun muassa rakennuksen pitkäikäisyyttä, muunneltavuutta ja huollettavuutta korostamalla. Lupajärjestelmää on selkeytetty. Viranomaisvalvonta painottuu yleisen edun kannalta tärkeisiin kysymyksiin.

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/99)
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/94)

Lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arvioinnin yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia.

Arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Hankkeista säädetään lain nojalla annettavassa asetuksessa. Laki sisältää säännökset arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa muuhun kuin asetuksella määriteltyyn hankkeeseen, jonka ympäristövaikutukset todennäköisesti muodostuvat merkittäviksi. Laki sisältää myös säännökset viranomaisten valmistelemien suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten selvittämisestä sekä säännökset hankkeen ympäristövaikutusten arvioimiseksi silloin, kun hankkeen vaikutukset ulottuvat toisen valtion alueelle.

Hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä arviointimenettelyssä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa osana hankkeen muuta suunnittelua. Lakia sovellettaessa käytettäisiin hyväksi hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista myös muussa yhteydessä tehtyjä selvityksiä. Ympäristövaikutusten selvittäminen kuuluu hankkeesta vastaavalle, joka olisi toiminnanharjoittaja tai se, joka muutoin on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta.

Arviointimenettelyssä laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa esitetään yhtenäisesti hankkeen ja tarkasteltujen vaihtoehtojen ympäristövaikutukset. Arviointimenettelyn aloittamisesta ilmoitetaan, jos hankkeella voi olla huomattava vaikutus laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, ellei ilmoittaminen ole ilmeisen tarpeetonta. Laaditusta arviointiselostuksesta tiedotetaan hankkeen todennäköisellä vaikutusalueella. Kaikilla niillä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, on oikeus esittää mielipiteensä hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista. Tiedottaminen ja kuuleminen on järjestettävä muun lain mukaisen kuulemisen yhteydessä aina, kun se on mahdollista.

Arviointiselostus liitetään asianomaisen erityislain mukaiseen päätöksentekoaineistoon. Viranomainen ei saisi tehdä lupa- tai siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin arviointimenettely on suoritettu. Päätöksessään viranomainen esittää, miten arviointimenettelyn tulokset on otettu huomioon asianomaisen lain säännösten nojalla. 

Maakaari (540/95)

Maakaaressa on säännökset kiinteistön kaupasta ja muusta luovutuksesta, lainhuudosta ja kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien kirjaamisesta sekä kiinteistöpanttioikeudesta.

Kiinteistönmuodostamislaki (554/95)

Kiinteistörekisterilaki (392/85)

Maanvuokralaki (258/66)

Kunnallistekniikka

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/99)

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/99)

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/78)

Jätelaki (1072/93)

Metsälaki (1093/96)

Tieliikennelaki (267/81)

Laki pysäköintivirhemaksusta (248/70)

 
Tilakeskus

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/99)

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/99)

Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/95)

Laki liikehuoneiston vuokrauksesta (482/95)
 

Lahden seudun ympäristöpalvelut

Ympäristönsuojelulaki  (86/00)

Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen torjunnan yleislaki. Laki sisältää yhtenäiset säännökset maaperän, vesien ja ilman suojelusta. Se kokoaa ennen hajallaan olevat ympäristönsuojelusäännökset yhteen lakiin. Laissa on säännökset ympäristönsuojelua koskevista yleisistä periaatteista, velvollisuuksista ja kielloista, valtuutussäännökset alemmanasteiseen norminantoon, säännökset ympäristöluvista, ilmoitusmenettelystä, korvauksista, pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta, valvonnasta ja hallintopakosta sekä muutoksenhausta.

Lain tarkoituksena on myös edistää mahdollisimman kustannustehokkaiden ympäristönsuojelutoimien käyttöönottoa. Vaikka lailla on pyritty tehostamaan ympäristönsuojelua, sen tarkoituksena ei ole olennaisesti muuttaa ympäristönsuojeluvaatimuksia, kuten päästöjen sallittuja enimmäismääriä tai haitallisten aineiden enimmäispitoisuuksia. Nämä vaatimukset perustuvat edelleen pääosin lakia alemmanasteisiin säädöksiin sekä tapauskohtaiseen lupaharkintaan.

Lain keskeinen asia on yhtenäisen ympäristölupajärjestelmän luominen. Kaikki päästöjä koskevat luvat  on yhdistetty yhdeksi ympäristöluvaksi, jossa ympäristön eri osiin kohdistuvat pilaantumisvaikutukset otettaisiin tasaveroisesti huomioon. Ympäristönsuojelulain nojalla annetulla asetuksella säädetään tarkemmin niistä laitoksista ja toiminnoista, joilta vaadittaisiin ympäristölupa.

Ympäristölupavirastot ratkaiseva ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät ympäristölupa-asiat. Merkittävä osa ympäristöluvista käsitellään ympäristökeskuksissa, joskin lukumääräisesti suurin osa ympäristöluvista käsitellään edelleen kunnissa. 

Terveydensuojelulaki (763/94)

Laki sisältää terveydensuojelun yleiset tavoitteet ja terveydensuojelun keskeiset käsitteet sekä osoittaa keinot, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan. Terveydensuojelulailla pyritään lainsäädännöllisin keinoin yleisen terveydentilan ylläpitämiseen ja edistämiseen vaikuttamalla elinympäristön olosuhteisiin ja sen terveydelliseen laatuun.

Lain tärkeimpänä tavoitteena on väestön ja yksilön terveyden suojelemisen laaja-alainen huomioon ottaminen ja edistäminen. Tämä tarkoittaa elinympäristön terveellisyyden ylläpitämistä ja edistämistä sekä terveyshaittojen ehkäisemistä kulloinkin tiedossa ja käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan.

Luonnonsuojelulaki (1096/96)

Vesilaki (264/61) 

Rakennusvalvonta

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/99)

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/99)

Maa-aineslaki (555/81) 
  
 

Takaisin | Tulosta sivu