9.5.2016 15:30

Lahden konserttitalon polku

Konserttitalo valmistui Viipurin musiikkiopiston toimitaloksi vuonna 1954. Talo on kokenut sen jälkeen monta vaihetta.

Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana Felix Krohn -salissa pidetyn Lahden Mieskuoron äitienpäiväkonsertin jälkeen. On hienoa, että perinteinen konserttitalo tarjoaa taas hyvät puitteet tällaisellekin toiminnalle.
Lahden konserttitalo valmistui kaupunkiin välirauhan aikana siirtyneen Viipurin musiikkiopiston toimitaloksi vuonna 1954. Sen omisti tarkoitusta varten perustettu Musiikkiopiston omakotisäätiö. Lahden konserttitalo oli Suomen toinen alun perin konserttitaloksi tehty rakennus, ensimmäinen rakennettiin Turkuun.

Omakotisäätiö ajautui vuosikymmenten mittaan tilanteeseen, jossa se ei pystynyt rahoittamaan talon kunnossapitoa vuokratuloilla. Alkujaan hyvin moneen tarkoitukseen soveltunut rakennus – siellä oli mm. tavaratalo ja kirjasto musiikkiopiston toiminnan lisäksi – ei enää vastannut ajan vaatimuksia. Ammattikorkeakoulun musiikin tilojen valmistuminen Ståhlberginkadulle ei helpottanut konserttitalon ahdinkoa. Jossakin vaiheessa kaupunki oli taannut säätiön lähes kahden miljoonan euron suuruisen lainan. Rakennuksen kunto oli vuosien kuluessa heikentynyt vakavasti, mikä edelleen hankaloitti säätiön tulonmuodostusta. Mitään toimintaa talossa ei olisi voinut pitkään jatkaa ilman talon täysimittaista peruskorjausta. Talon omistaja, omakotisäätiö, oli etsinyt aktiivisesti ratkaisuja, uusia käyttäjiä ja uutta omistajaa kiinteistölle.

Tunnen asian vain vuodesta 2007, jolloin aloitin Lahdessa. Jo silloin rapistuvaa konserttitaloa pidettiin yhtenä kaupungin iäisyysongelmista.

Konserttitalon tulevaisuuden eri vaihtoehtoja

Jossakin vaihteessa kaupungin takaus muutettiin velkojan vaatimuksesta kaupungin suoraksi lainaksi säätiölle. Pariin otteeseen on käyty läpi se vaihtoehto, että taloon olisi sijoitettu mahdollisimman runsaasti kaupungin, lähinnä sivistystoimialan toimintaa, jotta talon kunnostus ja ylläpito olisi näillä vuokratuotoilla saatu kustannutetuksi. Samalla rakennukselle on jatkuvasti etsitty ulkopuolista ostajaa. Vähitellen kävi ilmi, että talo on niin huonossa kunnossa ja nykynormeilla mitaten niin epätarkoituksenmukainen, että sille ei löydy taloudellisesti kestävää ja toiminnallisesti mielekästä markkinaehtoista käyttöä.
Kaupungin vaatimuksesta säätiö haki talolle purkulupaa. Jos lupa olisi saatu ja talo voitu purkaa, olisi kaupunki saanut ainakin osan lainastaan takaisin tontin myyntihinnassa. Kun purkulupaa ei myönnetty, jouduttiin etsimään muuta ratkaisua tietäen, että kaupunki joutuu tavalla tai toisella asiassa maksumieheksi. Asia oli useaan otteeseen eri vaiheissa esillä kaupunginhallituksessa.

Konserttitalo alkuperäiseen käyttöön

Kesäkuussa 2012 kaupunginhallitus päätti, että tavoitteena on jatkaa toimintaa niin, että Lahden konservatorio, entinen Viipurin Musiikkiopisto, jota varten talo on aikanaan rakennettu, olisi talon käyttäjä peruskorjauksen jälkeenkin. Toukokuussa 2013 kaupunginhallitus antoi tilakeskukselle tehtäväksi neuvotella Liberi Oy:n kanssa vaihtoehdoista toteuttaa konservatorion käyttöön tulevat vuokratilat konserttitaloon siten, että kaupungin kustannukset ja riskit jäävät mahdollisimman pieniniksi.

Neuvottelut johtivat tulokseen, jonka pohjalta Liberi Oy osti kiinteistön Musiikkiopiston omakotisäätiöltä. Kiinteistö jaetaan kahteen yhtiöön. Torniosa, jota laajennetaan, muodostaa asunto-osakeyhtiön. Matalampi osa konserttisaleineen on kiinteistöosakeyhtiö, jonka tilat kaupunki vuokraa sovittuun kiinteään hintaan. Matalan osan kellarikerrokseen tulee asunto-osakeyhtiön hallinnassa olevia autopaikkoja. Kaupunki ei ole kummaltakaan osin omistajana tai osapuolena kiinteistön omistuksessa. Kaupungille ei myöskään jää mitään velvoitteita 20 vuoden vuokra-ajan jälkeen. Kaupunginhallitus hyväksyi järjestelyn joulukuussa 2013.

Kaupungille taloudellisesti edullisin ratkaisu

Omakotisäätiön kaupasta saama kauppahinta teki mahdolliseksi kaupungin säätiölle antaman lainan takaisinmaksun. Ratkaisun kokonaisuus on kaupungin kannalta riskitön, koska omistaja vastaa mm. peruskorjauksen mahdollisista kustannusylityksistä. Kaupunki joutuu ottamaan konserttitalon vuokrien tason huomioon päättäessään musiikkiopistotoiminnan avustuksista.

Kaupungin vuokratilojen osalta on vielä jäljellä joitakin keskeneräisyyksiä tai puutteita, jotka pitää pikaisesti ratkaista. Ongelmakohtia käydään läpi yhdessä Konservatorion ja kiinteistönomistajan kanssa. Kaupunki vuokranmaksajana pystyy varmistamaan, että puutteet korjataan, ja tässä tarkoituksessa on vuokranmaksua pidätetty. Vielä keskeneräisen asuntotornin osalta toteutusaikataulu on omistajan käsissä eikä kaupunki ole mitenkään osapuoli. Toteutusaikatauluun vaikuttanee sekä yleinen markkinatilanne että omistajan intressit.

Rakennuksen matala osa on peruskorjattu nimenomaan musiikkiopistotoiminnan tarpeisiin, ja musiikkiopisto tarjoaa peruskäyttöä myös konserttisalille. Tilojen ottaminen johonkin muuhun käyttöön ennen vuokrasopimuksen päättymistä edellyttäisi isoja toiminnallisia tilajärjestelyjä ja niiden kautta lisäkustannuksia.

Kokonaisuutena erilaisten vaihtoehtojen selvittämisen ja monien käsittelyvaiheiden jälkeen iäisyyskysymykseksi muodostumassa ollut konserttitalo on ratkaistu siten, että kaupunki sai lainansa takaisin, kaupungille aiheutunut taloudellinen rasite on kohtuullinen eikä kaupungin tarvinnut sitoa rakennukseen omia pääomia. Prosessi kuvastaa hyvin sitä pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, mitä vähitellen syntyneiden ongelmien ratkaisuun saatetaan tarvita.

 

Jyrki Myllyvirta
kaupunginjohtaja

 
 

Kommentit

11.05.2016 Ari-Pekka Lauhakari
Myllyvirran kommenttiin: "Toukokuussa 2013 kaupunginhallitus antoi tilakeskukselle tehtäväksi neuvotella Liberi Oy:n kanssa vaihtoehdoista toteuttaa konservatorion käyttöön tulevat vuokratilat konserttitaloon siten, että kaupungin kustannukset ja riskit jäävät mahdollisimman pieniniksi...", sellainen huomio, että miksei asiaa kilpailutettu kunnolla ja julkisesti, siis niin omistajaa ja arkkitehtia. Koska jotenkin voisi kuvitella, että tornin asuinkäyttöön tarkoitetut laajennusmahdollisuudet olisvat houkutelleet myös muita rakentajia, sijoittajia ja arkkitehteja. Veronmaksajana ulospäin näin suppeasti näkynyt kilpailutus on hieman ristiriidassa nykyisen yleisen ja julkishallintoa sivuavien käytäntöjen kanssa.

Sinänsä kaikki uudet ja konservatorion käytössä olevat tilat eivät ole mitenkään huonoja: asiasta keskusteltaessa on syytä huomioida se, että musiikinopetuksensubstanssista, perustyöstä, tapahtuu yli 90% luokkahuoneissa eikä konserttisalissa, mistä kovasti pidetään ääntä. Arkkitehti ei myöskään omassa "pohjoismaiden paras" -kommentissaan maininnut juuri mitään tästä puolesta vaan fokus on MM-kisoissa ja hienossa konserttisalissa, jota konservatorio ei edes saa enää käyttää jokaisen arkipäivänä. Myös se jäi hämärän peittoon, että oliko akustiikkasuunnittelija sitoutunut projektiin loppuun asti vai lähtikö hän pois kesken työn, kun sitä ei viety eteenpäin hänen haluamallaan tavalla?

Ehkä eniten suojelua ja huomiota vaativa seikka on kuitenkin se, että konservatorio on yksi maamme laadukkaimmista ja Suomen vanhin musiikkioppilaitos. Tälläinen huopaaminen ja soutaminen tuottaa mahdollista imagotappiota näin laadukkaalle koululle ja mielestäni sen kompensoimiseksi on ryhdyttävä tekemään lujasti töitä. Lahtelaisten on oikeasti syytä olla ylpeitä konservatoriostaan tapahtui sen ympärillä sitten mitä tahansa. Näinollen kaupunki voisi edes huomioida muuttokuluista konservatoriolle syntyneet hurjat tappiot.
11.05.2016 Juha Neuvonen
Julkisuudessa on kerrottu paljon konserttitalon "peruskorjausprojektin" onnistumisesta ja epäonnistumisesta, riippuen siitä, keneltä kysyy ja kuka vastaa. Kaupunginjohtaja Myllyvirran loppukommentti ed. kirjoituksessa ”kaupunki sai lainansa takaisin, kaupungille aiheutunut taloudellinen rasite on kohtuullinen eikä kaupungin tarvinnut sitoa rakennukseen omia pääomia. Prosessi kuvastaa hyvin sitä pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, mitä vähitellen syntyneiden ongelmien ratkaisuun saatetaan tarvita”, on tietysti päättäjien kannalta ihanteellinen, saivatpahan ”pelastettua” omat kasvonsa. Kaiken lisäksi projektin pääsuunnittelija toteaa 7.5.2016 Etelä-Suomen Sanomissa , ”lopputuloksena on kuitenkin Pohjoismaiden paras konservatoriotalo, parempi kuin missään”. Uskovatkohan päättäjät edes itse siihen mitä sanovat?
Nyt on vain unohtunut konservatorion henkilökunta ja oppilaat. Heitä ei ole kukaan ajatellut. Talon kuitenkin pitäisi olla toimiva ja viihtyisä heidän työskentelyään ja opiskeluaan varten. Konservatorion ”remontoidut” tilat eivät missään määrin täytä korkeatasoisen musiikinopetuksen tarvitsemia tiloja. Päättäjäthän kertovat julkisuudessa, kuinka korkeatasoista musiikinopetusta Lahdessa tarjotaan. Akustiikka opetustiloissa on surkea, äänieristykset ovat olemattomat, luokkahuoneet ovat pieniä, jonka seurauksena desibelit nousevat opetustilanteessa yli sallitun, osa huoneista on jopa niin matalia, ettei niitä saisi käyttää edes normaalina toimistotilana. Osa henkilökunnasta on alkanut sairastelemaan uusiin tiloihin muuton jälkeen. Herääkin kysymys, miten laadukkaasti vanhojen, homeisten ja rapistuneiden tilojen ”saneeraus” on tehty? Onko homeen päälle laitettu vain uusi maali? Pääsuunnittelija Pokko Lemminkäinen myöntääkin jutussaan 7.5, että esim. Felix Krohn -sali on vain pesumaalattu. Tietääkseni kyseisessä salissa on tapahtunut vesivahinko aikaisemmin, jolloin homeen mahdollisuus on sielläkin ollut todennäköinen. Onko rakennusvalvonta seurannut aktiivisesti saneerauksen aikaisia toimia? Toivottavasti konserttitalo ei ole uusi aikapommi Lahdelle, onhan Lahti jo valtakunnallisestikin kuuluisa homekorjauksistaan.
Toivottavasti konservatorio pääsisi jossain vaiheessa irtaantumaan kaupungin ”kahleista” ja pääsee itse päättämään omat tilaratkaisunsa, jotka olisivat toimivat, viihtyisät ja sellaiset, missä olisi mahdollisuus antaa korkeatasoista musiikinopetusta myös jatkossakin.