1.6.2017 16:00

Miksi puistounelmasta tuli paperitiikeri?

Puistot ja metsät  – ne herättävät tunteita ja hyvä niin. Se kertoo, että viheralueet ovat olennainen osa arkeamme ja kiinnostavat ihmisiä. Riittää, kun kuuntelee keskusteluja arkisissa kohtaamisissa tai vilkaisee lehtien palstoja.
Ankkurin uimaranta

Uudesta viheralueesta laaditaan ensimmäiseksi suunnitelma, jossa esitetään tavoitekuva alueesta. Miksi alkuperäisiä tavoitteita ei aina saavuteta? Miten unelmat saadaan toteutumaan, ja millainen tarina onnistuneella viheralueella on? Nämä kysymykset ovat olleet esillä kevään aikana Lahdessa vierailleessa Paperitiikerit-näyttelyssä.

Tavoitekuvasta todellisuuteen

Uusien viheralueiden suunnittelu lähtee liikkeelle kaavoituksesta ja sen päättämisestä, mihin rakennetaan ja mihin ei. Tästä edetään vaiheittain toteutussuunnitteluun, joka voi olla vuosien päässä alkuperäisistä ideoista ja suunnitelmista. 

Myös nykyisten kohteiden muutos- ja kunnostussuunnitelmista löytyy haasteita. Viheralueisiin liittyy monenlaisia tarpeita, säädöksiä ja paineita. Suunnitteluprosessissa on mukana suuri joukko ammattilaisia, ja lopullinen tulos on usein monen asian kompromissi.

Joskus suunnitelmat ja visiot eivät eri syistä toteudu tai käyvät läpi niin suuria muutoksia, ettei alkuperäisestä ajatuksesta näy enää jälkeäkään. Suunnitelmat voivat jäädä työpöydälle monestakin
syystä. Olosuhteet muuttuvat, rahat loppuvat tai päätöksenteko vaikeutuu poliittisten kiistojen takia.

 

 Havainnekuva Ankkurin alueelta

Toteutunut viheralue: Havainnekuva Ankkurin maisemayleissuunnitelmasta. Tekstin alussa on kuva Ankkurin uimarannasta.

Viheralueiden verkostoa suunnittelemaan

Tulevaisuuden lahtelaisista viheralueista keskusteltiin toukokuussa historiallisella museolla järjestetyssä paneelikeskustelussa asiantuntijoiden ja asukkaiden kesken. Keskustelun lopuksi panelistit kuvailivat omia tulevaisuuden puistojaan näin: ”siisti, syötävän kaunis, osallistava, resurssiviisas ja monimuotoinen”. Tässä riittää haastetta viheralueiden kehittämiseen. 

Lahdessakin tarvitaan kokonaisvisio puistojen ja metsien, kaupunkiluonnon ja urbaanin ulkotilan mosaiikkiin. Tähän aiomme vastata laatimalla Lahden viheralueverkoston yleissuunnitelman, jota voidaan hyödyntää niin kaavoituksessa kuin viheralueiden tarkemmassakin suunnittelussa.

Paperitiikerit historiallisella museolla

Osana alkavaa viheralueverkostosuunnittelua päätimme tuoda maisema-arkkitehtuuria ja vihersuunnittelua näkyvämmäksi yleisölle näyttelyn keinoin. Paperitiikerit-näyttelyssä on esillä toteutumattomia, suunnittelupöydälle jääneitä kohteita Helsingistä, Espoosta ja Turusta. Paperitiikerien vastapainona esitellään vertailukohtina lahtelaisia esimerkkejä toteutuneista viheralueista.

Näyttelyssä voi tutustua muun muassa siihen, minkälaisten vaiheiden kautta Alatori muuttui sippipuistosta nykyisenlaiseksi toiminnalliseksi kohtaamispaikaksi tai kuinka Ankkurin alue on muuntunut satama- ja teollisuusalueesta koko kansan olohuoneeksi.

Paperitiikerit-näyttely on esillä Lahden historiallisella museolla vielä ensi viikonlopun eli 4.6.2017 asti. Näyttely toteutettiin alun perin Helsingin Laituri-näyttelytilassa syksyllä 2016 osana Ympäristöministeriön Vihervuosi-teemavuotta sekä Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ry:n 70-vuotisjuhlavuotta. Lahden kaupunkiympäristön palvelualueen sekä Lahden kaupunginmuseon työntekijät ovat täydentäneet näyttelyä Lahden osuudella.

 

Maria Silvast, maisema-arkkitehti

Maisema-arkkitehti Maria Silvast työskentelee kaupunkisuunnittelu-yksikössä niin asema- kuin yleiskaavamittakaavan vihersuunnitteluhankkeissa. Hän vetää myös viheralueverkoston yleissuunnitelman laatimista.

 

 
 

Kommentit