Myös perheen pojat Kuutti ja Veikka viihtyvät erinomaisesti Karistossa, joka on yksi Suomen lapsitiheimpiä kaupunginosia. Uuden omakotitalon ovikello onkin soinut tiuhaan, kun poikia on pyydetty ulos ja läheisille leikkikentille leikkimään. Vanhemmillekin vireästä naapurustosta on löytynyt kivoja uusia tuttavuuksia.
– Karisto ei ollut meille mikään ensisijainen kohde, vaan etsimme kotia laajasti Lahden ja Päijät-Hämeen alueelta. Kävimme esimerkiksi ihastumassa pariinkin taloon Pyhättömänmäellä, mutta sitten täydellinen koti sattui löytymään täältä, perhe paljastaa.
Vanhemmat iloitsevat niin vierestä lähtevistä laduista kuin siitäkin, että yhteydet Karistosta hoituvat sujuvasti omalla autolla ja julkisilla. Opettajana toimiva Ahonniska käy töissä Vääksyssä, toimittajana työskentelevä Ampuja liikkuu Helsingin toimitukseen ja juttukeikoille ympäri Suomea.
Lapset tutuiksi pihoilla ja päiväkodissa
Ahonniska kiittää erityisesti sitä, että Karistossa 5-vuotiaan Kuutin ja 3-vuotiaan Veikan päiväkoti on kohtuullisen kokoinen, ja kaikki päiväkotikaveritkin ainakin nimeltä tuttuja. Helsingin jättipäiväkodissa ajatuskin olisi ollut mahdoton.
Myös Kariston yhteisöllisyys on yllättänyt iloisesti, mikä näkyy monenlaisina tapahtumina. Ensimmäisenä halloweenina kävi selväksi, että lapsiperheitä tosiaan riittää.
– Kun laitoimme pihalle juhlarekvisiittaa, naapuri kysyi kuin ohimennen, tiedämmekö todella, mihin varautua. Luulimme pärjäävämme parilla karkkipussilla, mutta ovikello soikin yli 80 kertaa, Ampuja nauraa.
Ahonniska on kotoisin Lahdesta ja opiskeli Savonlinnassa. Ampujan lapsuudenkoti sijaitsee Hollolassa, josta hän lähti opiskelemaan Turkuun ja jatkoi opintoja Kalifornian San Diegossa. Myöhemmin molemmat asuivat vuosia Helsingissä.
Kumpikin pitää hyvänä sitä, että on ehtinyt tarkastella kotiseutua myös ulkopuolelta.
– Olemme tosi kotiseturakas perhe. ”Hesoissakin” Kolmen sepän patsaalla tuli aina pyörittyä Lahti-sukat jalassa, Ampuja virnistää.
Sata neliötä lisää ja väljyyttä arkeen
Helsingin-vuosina Haagan leikkikentillä korviin särähtivät sikäläisten vanhempien voivottelut siitä, miten heillä olisi ehkä joskus vuosien päästä varaa isompaan asuntoon ja hyvässä lykyssä yhteen lisähuoneeseen.
– Melkein hävetti kertoa, että me olemme palaamassa Lahteen, josta on mahdollista saada sata neliötä lisää ja muutenkin paljon väljyyttä arkeen, Ampuja kertoo.
Paluumuuttoperhe on pitänyt siitäkin, ettei mastokaupungissa tarvitse jonotella joka paikkaan eikä paikasta toiseen kulkemiseen tuhlaudu turhaan aikaa.
Myös tukiverkot ovat kunnossa, sillä kummankin vanhemmat asuvat edelleen Päijät-Hämeessä. Koko seutukunta on aina ollut molempien mieleen.
– Esimerkiksi ”Vääksyn Riviera” eli Kalmarinranta on heittämällä maamme parhaita hiekkarantoja. Koko Asikkala ja Vesijärven ympäristö laajemminkin on tosi kaunista seutua, lahtelaisperhe hehkuttaa.
Paljon tapahtumia ja puheenaiheita
Mutta lahtelaisuus, se vetoaa erityisesti. Eetu Ampuja pitää toimittajana kaupunkia kiinnostavana ja erityislaatuisena.
– Kaupunki on täynnä puheenaiheita eikä jätä ketään kylmäksi. Tapahtumia ja mielenkiintoisia henkilöitä riittää.
Kotikaupunki oli entuudestaan tuttu, mutta Lahden helppous ja monipuolisuus on silti yllättänyt positiivisesti. Pariskunta luettelee eri kulttuurikohteita kuten kaupunginteatterin ja Malva-museon unohtamatta Möysän musaklubia. Ampuja ja Ahonniska perheineen ovat tuttu näky urheiluseurojenkin katsomoissa.
– Lasten kanssa Launeen perhepuisto on ylivoimainen temmellyskenttä koko Suomen mittapuulla, he tietävät.
– Ja vaikka läheisessä Karismassa on helppo asioida, haluamme käyttää myös keskustan palveluja, jottei se näivettyisi. Sinne pääsee kätevästi myös Mankeli-kaupunkipyörillä, joiden jälkeen ei voisi enää kuvitellakaan polkevansa Hesan Alepa-fillareilla!
Ahonniska ja Ampuja toivoisivat Karistoon lähinnä vain bistrotyyppistä ravintolaa, jonne voisi kokoontua muiden naapurien kanssa kahville tai syömään, sekä kenties katsomaan Pelicansin tai FC Lahden otteluita.
Teksti Ina Ruokolainen
Kuvat Lassi Häkkinen