Lumi narskuu, toppavaatteet kahisevat ja tuore lumikerros jään päällä näyttää pumpulilta. Talven pitkien pakkasjaksojen aikana kaupungin pinta-ala laajenee valkoiseksi tasangoksi, joka vetää puoleensa hiihtäjiä, luistelijoita, pyöräilijöitä, leijahiihtäjiä, kävelijöitä – ja pilkkijöitä.
Aurinkoisina talvipäivinä Vesijärven jäällä väkeä on niin runsaasti, että voidaan puhua jo ruuhkista.
– Ei ole väliä käveleekö Aleksanterinkadulla vai Vesijärven jääreitillä, porukkaa on paljon, kuvailee pilkkiretkelle lähtenyt Petteri Penkari.
Penkari ei muista ensimmäistä pilkkikertaansa.
– Isä opetti minut pilkkimään, ja olen kiertänyt lapsesta asti ympäri ämpäri Päijät-Hämettä pilkkimässä. Papan kalastusseura järjesti aikoinaan meidän mökillä kalastuskisat joka vuosi. Voitin nuortensarjan melkein joka kerta, koska olin usein ainoa nuori. Nykyään jäillä näkyy kyllä nuorempiakin pilkkijöitä.
Vesijärven kalat ja apajat
Nopeimmillaan Penkari pääsee pilkkihommiin kotoaan Ankkurista muutamassa minuutissa. Paremmat apajat ovat hieman kauempana satamasta.
– Myllysaaressa on vähän parempia paikkoja ja Enonsaaren toisella puolella on usein paljon porukkaa. Jos jäällä ei ole paljon lunta, on potkukelkka ylivoimainen kulkupeli.
Vesijärvessä esiintyy kaikkiaan yli 20 kalalajia. Järvestä voi pyytää ympärivuotisesti ahventa, kuhaa ja haukea. Hyvä pilkkipaikka riippuu kalalajista. Ahvenet ja hauet kerääntyvät niin sanotuille hyllypaikoille, eli niihin kohtiin, joista syvänteestä noustaan matalaan. Kuha taas viihtyy pohjassa.
Kokenut pilkkijä voi tunnistaa kalan jo ennen kuin sen nostaa pintaan.
– Ahven tärrää syöttiin kiinni, hauki tekee voimakkaita syöksyjä. Kuha taas on usein sellainen laiska mato, jonka voi vain vetäistä vedestä ylös.
Pilkkiä voi milloin tahansa valoisaan aikaan, mutta aamuvirkkuudesta on etua.
– Parhaat mahdollisuudet on silloin, kun viehe on auringon noustessa reiässä odottamassa.
Vaarana jäädä koukkuun
Penkari kuvailee, että oman ruoan kalastamisessa on alkukantaista viehätysvoimaa.
– Koko ruoan tuotantoketju on siinä silmien edessä. Kala nousee järvestä jäälle, sieltä leikkuulaudalle ja edelleen pannulle. Helppo laskea hiilijalanjälki.
Pilkkiharrastuksen voi aloittaa matalalla kynnyksellä ja pienellä budjetilla. Tarvitset jotain, millä tehdä reiän, ja jotain millä onkia.
– Käytettynä löytyy paljon välineitä. Voit aloittaa pienellä budjetilla, ylärajaa ei tietenkään ole. Hyvät välineet tekevät pilkkimisestä tehokkaampaa ja helpompaa, mutta vaikka olisi kuinka hyvät välineet, ei se kala niillä nouse. Tärkeintä on, että lähtee ja yrittää.
Ei ole väliä tietääkö, mitä vaappu tai jigi tarkoittaa. Uusi pilkkijä voi huoletta pyytää apua kokeneemmilta pilkkijöiltä, tai etsiä tietoa verkosta.
– Vakioporukka yleensä tietää hyvät kalapaikat. Aina jos on uudessa paikassa, vanhoja reikiä kannattaa käyttää. Silloin säästyy hikipisaroita, kun ei tarvitse aina kairata uutta, ja toisaalta ei säikytä kaloja turhaan pois ylimääräisillä äänillä. Myös Kalastajan kanava somessa on hyvä tietolähde.
Jäällä pää hiljenee ja luontoyhteys syvenee
Aina kala ei nappaa. Onko se edes pääasia?
– Pilkkiminen on terapeuttista. Saat olla luonnossa, saat liikuntaa ja ulkoilua, voit olla omien ajatusten kanssa. Välillä en ajattele yhtään mitään, välillä kvanttifysiikan teorioita. Mitä nyt mieleen juolahtaa.
Pilkkiminen on opettanut Penkarille kärsivällisyyttä. Jäällä nököttäessä pääsee samaan tunnelmaan kuin saunan lauteilla, vaikka lämpötiloissa voi olla reippaasti yli 100 astetta eroa.
– Tämä on ärsykkeistä vapaa tila, jossa ajatukset ja ideat lähtee juoksemaan. Varsinkin nykyaikaisessa maailmassa, jossa meitä pommitetaan koko ajan, joka suunnasta, tämä tuntuu lähes terapialta.
Väite siitä, että pilkkiminen olisi vain hiljaa yksin paikallaan istumista, ei pidä paikkaansa.
– Kalapaikkojen kartoitus onnistuu kaverin kanssa paremmin. Hiljaa ei tarvitse olla, paitsi silloin, jos kala on ihan avannon pinnassa.
Mitä enemmän luonnossa oleilee, sitä enemmän luontoa arvostaa. Jäällä oppii kantapään kautta myös sen, miten pärjää ja selviää talvisissa olosuhteissa.
– Yleensä ne ihmiset, jotka aktiivisesti käyvät luonnossa, osaavat myös käyttäytyä luonnossa.
Järven voinnin ailahtelu heijastuu suoraan kalastusharrastukseen. Vesijärven vesi on luonnostaan tummaa ja humuspitoista. Kesän 2021 ennätyshelteet nostivat järven lämpötilan poikkeuksellisen korkeaksi, mikä vaikutti suoraan kalakantaan.
– Isot määrät kuoretta kuoli hapenpuutteeseen ja nousi pintaan suuriksi kalamatoiksi. Sitten petokalat kuten kuhat, nousivat pohjalta pinnalle syömään kuollutta kalaa. Silloin kuhaa saattoi kalastaa poikkeuksellisen hyvin suoraan pinnasta.
Vesijärven tila on nykyisin vakaa, ja kehitys kulkee lupaavasti kohti hyvää tilaa. Ankkurin kaupunginosassa asuva Penkari hyödyntää järven mahdollisuuksia vuoden ympäri. Kodin läheisyydessä voi kalastaa, veneillä, meloa, uida tai suppailla.
– Onhan tämä ihan älyttömän hieno paikka asua. Varsinkin nykyään, kun Vesijärvi alkaa olla järven mitoissa eikä mikään septitankki niin kuin joskus muinoin, Penkari sanoo viitaten Vesijärven kunnostusprojektiin.
Juttu on osa sarjaa, jossa lahtelaiset kertovat suhteestaan Vesijärveen. Vesijärvi oli 1970-luvulla pahasti rehevöitynyt. Kunnostusprojektit paransivat järven tilaa merkittävästi. Nykyisin Vesijärvi on kaupunkilaisten sekä kaikkien sen vaikutuspiirissä asuvien ja vierailevien ilo. Järven hoito vaatii kuitenkin jatkossakin aktiivisia toimenpiteitä.
Teksti Essi Niemelä
Kuvat Lassi Häkkinen