Lahdella on maineensa, ja sillä on myös tunnetut maamerkkinsä: Sibeliustalo, radiomastot, vesitorni, kirjasto ja betonikauden kukkanen, kaupunginteatteri. Lisäksi meillä on Ristinkirkko, hiihtostadion, vanha linja-autoasema sekä pienempiä helmiä, kuten Vesijärvenkadun funkkishuoltoasema.
Lahdella on arkkitehtuurissaan myös erityispiirteitä, joita kaupunkilaiset eivät välttämättä arjessa huomaa.
– Lahti on moderni 50–60-luvun kaupunki – siis varsin uusi kaupunki, sanoo kaupunginarkkitehti Johanna Palomäki.
Arkkitehtuuriin kuuluu myös ympäröivä luonto, ja Lahdessa sen läsnäolo on huomioitu hyvin.
– Rakennuksen ei tarvitse kadota maisemaan, vaan se voidaan integroida onnistuneesti maaston muotoihin. Tämä on suorastaan ohjannut arkkitehtuuria esimerkiksi Ruolan tornien tai Liipolan talojen kohdalla. Ne seisovat maisemassa ja näkyvät kauas.
Lahden erityispiirteitä ovat monien lähiöiden arkkitehtuurinen eheys sekä se, miten teollisuuden historia näkyy rakennuskannassa ympäri kaupunkia, Nastolaa myöten.
Kaunis on usein kestävää
Jo antiikissa määriteltiin, että arkkitehtuuriin kuuluu kauneus, kestävyys ja käyttökelpoisuus. Kestävyys on eri vivahteissaan nykyään hyvinkin ajankohtaista.
– Asiat kietoutuvat toisiinsa. Jos tehdään kaunista, se on yleensä kestävää. Käyttökelpoinen on taas usein kaunista, Palomäki miettii.
Tälläkin hetkellä arkkitehtien somepalstoilla keskustellaan, mikä on arkkitehtuuria ja mikä ei.
– Arkkitehtuuri muodostuu kaikesta, mikä meillä ympärillä näkyy. On hyvää ja huonoa arkkitehtuuria, jotka osaltaan parantavat tai heikentävät kokonaisuutta. Huonoa arkkitehtuuria on kaikissa kaupungeissa, pohtii kaavoitusarkkitehti Tuomas Helin.
Kaupungin erityispiirteet huomioon
Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma Apoli laadittiin edellisen kerran vuonna 2010. Nyt se on päivitetty.
– Apolilla halutaan nostaa rakentamisen yleistä tasoa, että saisimme yhä parempaa ympäristöä. Tällä ei tavoitella sitä, että Lahteen alettaisiin rakentaa merkkirakennuksia tai uusia oodeja, Helin sanoo viitaten Helsingin keskustakirjastoon.
Apoli onkin eräänlainen arkkitehtuurin opas, joka antaa suuntaviivoja rakennuttajille, kaupunkilaisille ja kaupungille itselleen.
Kaupunki voi vaikuttaa julkiseen rakentamiseen ja näyttää esimerkkiä, millaista on kunnollinen arkiympäristö vaikkapa koulurakentamisessa. Laadukkuutta ja kauneutta toivotaan myös pientalorakentamiselta.
Palomäen mukaan Apolilla luodaan sopivalla tavalla modernia arkkitehtuuria.
– Sen on oltava sillä lailla ajatonta, että 20 vuoden päästä ei sanota, että onpa naurettavia tai teknisesti kestämättömiä ratkaisuja.
Tulevaisuuden suunnitelmissa otetaan luonnollisesti huomioon kaupungin erityispiirteet. Koska Lahti on tietynlainen, tänne rakennetaan ja tilataan sellaista, mikä sopii Lahteen.
Apolissa on otettu huomioon myös trendit, jotka ovat läsnä kaikkialla: kestävä kehitys, luonnon monimuotoisuus, hiilineutraalius, fiksun korjausrakentamisen tärkeys. Edellisessä Apolissa ilmastonmuutos ei juuri näkynyt, nyt se tuli mukaan ryminällä.
Kompakti kaupunki
Yleisesti ottaen Lahdella on varsin rouhea maine, eivätkä ulkopaikkakuntalaiset juuri kehu Lahtea sen kauneudesta. Väite, että Lahti olisi ruma tai harmaa, ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
– Tuo on helppo kumota. Kun tulin tänne töihin vuonna 2005, sain hyvän perehdytyksen eri kaupunginosiin ja ihastuin suoraa päätä, sanoo Palomäki.
Hänet hurmasivat esimerkiksi keskustan hienot 1950-luvun talot sekä sodan jälkeen rakennetut pientaloalueet. Ne ovat osa maisemaa ja niistä avautuu harkittuja näkymiä kaupungin maamerkeille.
– Olen käyttänyt paljon vierailijaryhmiä kävelykierroksella, ja Lahtea on kiitollista esitellä ulkopaikkakuntalaisille, kansainvälisille vieraille tai vaikka arkkitehtikollegoille. Heiltä tulee paljon kommenttia, miten hienoa täällä on, Palomäki sanoo.
Eräänkin tanskalaisryhmän oli lähes mahdotonta käsittää rauhoitetulla Häränsilmän alueella hiihtostadionin vieressä, että ydinkeskusta on vain kilometrin päässä.
Lahti onkin kompakti kaupunki, jossa on vihreää joka paikassa – ja vihreys lisää viihtyisyyttä. Lahden keskustassa on hyvin puita, mutta enemmänkin mahtuu. Apolissa suositellaankin pienten vihertaskujen lisäämistä katujen kulmiin.
Tuomas Helin korostaa luonnon ja ulkoliikuntapaikkojen läsnäoloa rakennetun kaupungin välittömässä yhteydessä.
– Meille se on itsestään selvää. Mutta se, että urheilukeskus on tuossa vieressä ja siitä voi hiihtää melkein Hämeenlinnaan asti, on sellaista, mitä ei ole muualla.
Purkamisvimmasta eroon
Kaupungit tekevät strategioita, ohjelmia ja toimenpidelistoja sekä kirjoittavat apoleita. Niillä ei havitella pikavoittoja, vaan ne tehdään kaupunkilaisten hyväksi pidemmällä tähtäimellä – erityisesti tämä pätee arkkitehtuuriin, koska rakentaminen vaikuttaa ihmisten elämään joka päivä.
– Kaunis arkkitehtuuri tekee ympäristöstä viihtyisämpää. Erityisesti kävelevä ihminen viihtyy paremmin paikoissa, joissa on myös kauniita yksityiskohtia, Palomäki sanoo.
Iso osa arkkitehtuuria on myös vanhan säästäminen.
– Lähtökohta on, että rakennukset ovat paikallaan vähintään 50 vuotta. Mehän tietysti tavoittelemme, että ne kestäisivät paljon pidempäänkin, Tuomas Helin sanoo.
– Meidän on opittava arvostamaan hienoja rakennuksiamme. Niitä on huollettava, korjattava ja suojeltava. Purkamisvimmasta pitää päästä vihdoinkin eroon, Johanna Palomäki täydentää.
Jotta rakennuksia arvostetaan, niistä täytyy myös pitää. Arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa toistetaan monessa kohtaa, kuinka kansalaiskeskustelulle varataan aikaa. Palomäki lupaa, että kaupunki kuuntelee asukkaitaan, kuten jo lakikin määrää kaavaan liittyvissä asioissa.
Arkkitehtuuri ei voi olla puhdasta demokratiaa. Huutoäänestyksellä ei voi ratkaista, millainen talo mihinkin nousee.
– Silti uskon osallisuuteen ja avoimuuteen. Haluamme olla dialogissa asukkaiden kanssa ja kuunnella erilaisia ääniä ja ajatuksia, Palomäki lupaa.
Seremonia-akseli kestää aikaa
Apolin ajatus onkin, että kuuntelemalla, hyvin suunnittelemalla ja laadukkaasti rakentamalla Lahti säilyttää omaleimaisuutensa ja on tulevaisuudessa – antiikin ihanteiden mukaan – yhä kauniimpi, kestävämpi ja käyttökelpoisempi kaupunki.
Palomäki muistuttaa, miten hieno kansainvälinen esimerkki Mariankadun seremonia-akseli kaupungintalon ja Ristinkirkon välillä on.
– Kun sata vuotta sitten on suunniteltu hyvin ja rakennettu kaunista ja kunnollista, se on kestänyt aikaa. Se tulee kestämään myös seuraavat 200 vuotta.
Teksti: Sami Turunen
Kuvat: Tuomas Uusheimo
Juttu on julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/23.