Viime syksynä Lahteen ja lähikuntiin istutettiin 500 kukkasipulia. Hankit ne yrityslahjoituksena ja organisoit niiden istutuksen. Mistä sait idean tähän?
Olin yksi Lahden ympäristölähettiläs ja ympäristöasiat ovat olleet minulle tärkeitä. Halusin, että ympäristöpääkaupunkivuodesta 2021 jää muisto. Näissä Lahteen ja lähikuntiin istutetuissa skilloissa on Lahden sininen väri, eivätkä jänikset syö niitä. Skillojen kukat leviävät hiljalleen sinimatoksi, kuten ympäristötietouskin on hiljalleen levinnyt.
Mistä sait kipinän ympäristötyöhön ja mikä oli ensimmäinen projektisi?
Tutustuin vuonna 1972 ilmestyneeseen Rooman klubin Kasvun rajat -raporttiin, jossa pohditaan väestönkasvua, luonnonvaroja ja ravinnon riittävyyttä sekä ympäristön pilaantumista. Tiesin, että tulevien sukupolvien hyvän elämän takaamiseksi toimiin on ryhdyttävä ympäristöasioissa heti. Olin tuolloin Lahden Seudun Ekonomien puheenjohtajana ja kutsuin koolle muita yhteisöjä järjestämään raportin aiheista yleisötilaisuuden. Tilaisuus oli Seurahuoneen Kongressisalissa 1974. Väkeä tuli niin paljon, että tuoleja piti tuoda lisää!
Mitä ympäristötyö merkitsee sinulle?
Ainakin voin ajatella, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni sen eteen, että ympäristötietous leviäisi ja sen myötä tulevien sukupolvien elämä helpottuisi. WSOY:n yritystalouden oppikirjasarjan työryhmän jäsenenä kirjoitin 1977, että yritysten pitää päätöksentekotilanteissa huomioida ympäristökysymykset. Lahden Kauppaoppilaitoksessa järjestin ympäristöviikon. Oppilaat olivat innolla mukana.
Painotat, että ympäristöasioista on tärkeää viestiä nuorille. Mitä muuta toivoisit lasten ja nuorten vanhempien ja heidän kanssaan toimivien aikuisten huomioivan?
Nuoria on tärkeää ohjata liikunnan ja kulttuurin pariin. Opettajana toimiessani vein oppilaita Sinfonia Lahden kenraaliharjoituksiin ja galleriakierroksille. Sanoin oppilailleni, että kun saatte perheen, niin lukekaa lapsille. Kerrankin eräs nuori mies tuli kadulla vastaan lastenvaunuja työntäen ja huikkasi iloisesti ”luettu on!”.
Mitä muuta vaikuttamistyötä olet tehnyt elämäsi aikana?
Organisoin valtakunnallisen syöpäkeräyksen Lahden keräyksen 1990. Erityisen merkityksellistä minulle oli myös Vesijärven rannan punatiilirakennusten pelastamiseen johtanut työ. Teollisuustoiminnan loppumisen jälkeen rakennukset jäivät vuosiksi tyhjilleen ja seiniin alkoi tulla töhryjä. Myös ikkunoita rikottiin ja sisälle mentiin tekemään jopa nuotioita. Lähiasukkaat ja muutamat valtuutetut alkoivat vaatia, että rakennukset on purettava.
Pääsin tutustumiskäynnille ja huomasin roinan keskellä komeat hallitilat. Vanhat rakennukset purkamalla olisi haudattu osa alueen historiaa. Olin vakuuttunut, että rakennukset täytyy pelastaa! Aloin järjestellä avointen ovien tapahtumaa. Toukokuun alun viikonloppuna 1995 kävi yli 1 500 asukasta tutustumiskierroksilla. Kaikki olivat sitä mieltä, että rakennuksia ei saa purkaa! Jälkipalaverissa tuli tieto, että orkesteri on kiinnostunut tiloista ja tällä hetkellä ne muodostavat uusien rakennusten kanssa Sibeliustalon.
Millaista on eläkeläisen arki Lahdessa ja mitä päivääsi kuuluu?
Eläkeläisenä on mukava aamulla lukea rauhassa lehdet. Arki on hyvää. Lahdessahan on valtavasti kulttuuritapahtumia ja hiihtämään pääsen kotiovelta. Opiskelen italiaa ja pyrin pitämään saksan ja ranskan kielet kunnossa. Tanssin ja hypin. Kesäisin hoidan puutarhaa. Lahdessa parasta on hyvä juomavesi. Sitä pitää varjella. Helsingissä vieraillessani minulla on oma juomavesipullo mukana!
Teksti: Miina Kivi
Kuva: Juha-Pekka Huotari
Artikkeli on julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä numerossa 1/23.