Alkuun kaupungin ja yliopiston hallituksen suunnitelmat Lahden kampuksen kasvusta olivat melko maltilliset. LUT-yliopiston rehtorin Juha-Matti Saksan mukaan toiveissa oli, että joka toinen vuosi alkanut diplomi-insinööriohjelma saisi rinnalleen kolme maisteriohjelmaa. Näin vuonna 2027 kampuksella olisi reilu 200 opiskelijaa ja kymmenkunta professoria. Arvio meni aivan pieleen.
– Oletimme molemmat, että se on liian kunnianhimoinen tavoite. Nyt meillä on lähemmäs 2 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa taitaa olla noin 400. Se on lähtenyt niin sanotusti aika lapasesta!, Saksa iloitsee.
Syksyllä Lahdessa alkaa kauppatieteiden kandidaattiohjelma, ja ensi syksynä rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutusohjelmat. LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun nykyisillä kasvutoimenpiteillä kiikarissa on 12 000 opiskelijaa vuoteen 2035 mennessä.
Tosin ei kasvu mikään itseisarvo ole, Saksa painottaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että mitä enemmän luttilaisia on, sitä enemmän yliopisto pystyy tekemään hyvää niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.
– Se vaikuttavuus on se, mitä haetaan.
Pelkkä tahto, tutkimus ja uusien osaajien kouluttaminen eivät nimittäin riitä, jos tavoitteena on maailman pelastaminen, Saksa sanoo. Mukaan tarvitaan myös yritykset.
– Mitä vahvemmin yritykset pystyvät tekemään entistäkin kestävämpiä tuotteita, tuomaan taloudellista kasvua, sosiaalista hyvinvointia ja ekologista kestävyyttä, sitä paremmin menee. Sen vaikuttavuuden takia voi sanoa, että me jopa rakastamme yrityksiä.
Poikkeuksellinen yhteistyö
Yksi tämän rakkauden hedelmistä on LUT-yliopiston ja lahtelaisen pikalatauslaitteita valmistavan Kempowerin sähköisen liikenteen tutkimuskeskus Electric Mobility Research Center (EMRC).
Keskuksen johtajan Ville Naumasen mukaan EMRC:ssä perinteinen yliopiston ja yrityksen välinen yhteistyökuvio on käännetty päälaelleen. Kun aiemmin yritys on esittänyt yliopistolle yhden kysymyksen, nyt teeman ympärille on perustettu kokonainen tutkimuskeskus.
Pyrkimys on Naumasen mukaan poistaa teollisuudelta kasvun esteitä: jotta latureita voidaan myydä, tulee koko ketjun sähköverkon toimivuudesta latureiden sijaintiin ja energian alkuperään olla kunnossa.
Tutkimuskeskuksen etuna on, että teemaan liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella poikkitieteellisesti ja entistä pitkäjänteisemmin. Mukana ovat molemmat LUT-korkeakoulut: LAB-ammattikorkeakoulu voi testata sen, mitä LUT-yliopistolla tutkitaan.
– He ikään kuin synnyttävät sen koko homman. He tekevät sen eläväksi, Naumanen kuvailee.
Naumanen katsoo, että yhteistyön kautta Kempower on saanut näköalapaikan alan teknologiseen kehitykseen, ja yliopisto taas tutkimusaiheita, jotka paitsi vaikuttavat ilmastopositiivisesti myös tuovat euroja Suomen valtiolle.
Malli edellyttää Naumasen mukaan molemminpuolista luottamusta. Yritys luottaa siihen, että yliopisto kykenee kaivamaan esiin olennaisia kysymyksiä ja rakentamaan tutkimuskyvykkyyttä. Yliopisto puolestaan luottaa, että yritys on täysillä mukana.
– Että ei vedetä saman tien rakseja päälle ja poisteta rahoitusta, kun ei ensimmäinen onnistu.
Kempowerin luottamusta on Naumasen mukaan vahvistanut yliopiston notkeus uusille ideoille.
– Oikeastaan ensimmäisiä ohjeistuksia, mitä meidän rehtori minulle antoi oli, että “Kuule Ville, jos se on laillista ja eettistä, niin anna palaa vaan, kokeile!”
Naumasen ydintiimin tehtävä on hallinnoida tutkimusta: luoda sille taloudelliset resurssit, pitää tutkimustyö tavoitteellisena ja saattaa tieto käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinaisiin kysymyksiin vastaavat LUT-yliopiston professorit tiimeineen.
– Tällä tavalla pystymme monistamaan kyvykkyyden. Meillä onkin yhtäkkiä 1 500 luttilaista ja sieltä professoreiden käsin poimimia parhaita opiskelijoita vastaamassa meidän kysymyksiin.
Keskuksen avulla LUTin professorit voivat palkata diplomityön tekijöitä, väitöskirjatutkijoita tai jo väitelleitä tutkijoita. Ei opiskelijoiden työllistyminen silti ennenkuulumatonta ole. Viime kesän harjoittelijoista kolme jatkoi tutkimuskeskuksella ja yksi palkattiin Kempowerille.
– Onneton meni valmistumaan, niin todettiin, että tässä on muuten niin terävä kaveri, että tämä me halutaan pitää, Naumanen sanoo pilke silmäkulmassa.
Lahti kestää
Viime aikoina monista ilmasto- ja luontotavoitteista on haluttu peruutella niin Suomessa kuin EU:ssa. Lahti pyrkii edelleen saavuttamaan hiilineutraaliuden vuonna 2028 ja luontopositiivisuuden vuonna 2030.
Rehtori Juha-Matti Saksa ajattelee, että viimeaikaiset sodat osoittavat, että tilausta fossiilisista energialähteistä irtautumiselle on enemmän kuin koskaan. LUT-yliopistolla töitä tämän eteen onkin tehty jo vuosikymmeniä – tosin aina sitä ei ole ymmärretty.
– Meille joskus parikymmentä vuotta sitten naurettiin, että mitä ituhippejä te olette, kun tällasta mietitte. Ei naureskella enää, jos näin muotoillaan. Kyllä siinä täytyy pitää pää kylmänä, että jatketaan sitä, mitä ollaan tehty ja mitä tutkimus osoittaa.
Kaupunginjohtaja Niko Kyynäräisen mukaan Lahden linjaa ympäristökysymyksissä selittää kaupungin vahva ympäristöidentiteetti. Kun Vesijärven saastumiseen havahduttiin 1970-luvulla, järven puhdistamisesta tuli kaupunkilaisten, yritysten ja tutkimuslaitosten yhteinen tavoite. Ymmärrettiin, että ongelma oli ihmisten aiheuttama.
Johdonmukainen linja on myös taloudellisesti fiksua. Kyynäräisen mukaan ei tarvitse kuin katsoa yritysten Lahteen tekemiä suuria investointeja. Esimerkiksi hiilidioksidista raskaan liikenteen polttoainetta valmistava Ren-Gasin voimalaitos auttaisi toteutuessaan Lahtea saavuttamaan hiilineutraaliustavoitteensa.
– Kaikki ne perustuvat siihen, että meillä on kunnianhimoiset tavoitteet ympäristökysymyksissä, että haluamme tehdä jotain sellaista teknologiaa, joka ratkaisee maailman mittakaavassa merkittäviä asioita. Uskomme siihen, että tällä linjalla saavutetaan enemmän kasvua kuin sillä, joka nojaa vanhoihin tapoihin toimia.
Ei mitään vastaavaa
“Euroopan ympäristöpääkaupunki”. Tähän titteliin kanadalais-unkarilainen Jazmin törmäsi, kun hän etsi sopivaa opiskelupaikkaa. Lahden ympäristötavoitteet ja pienen kaupungin tunnelma vetosivat Budapestissa ja Ottawassa asuneeseen Jazminiin.
Kaiken kruunasi Lahden LUT-yliopistosta löytynyt englanninkielinen energiatekniikan kandiohjelma.
– En löytänyt mitään vastaavaa muualta Euroopasta.
LUT-yliopistossa Jazmin on erityisesti arvostanut yliopiston yhteyttä paikallisiin yrityksiin. Messuilla hän on päässyt puhumaan yritysten edustajien kanssa.
– Koen, että olen saanut yhteyden työelämään. Työn saaminen on toinen juttu, mutta ainakin olen siihen valmistautuneempi.
Kun Jazmin muutti Lahteen, häntä jännitti, tutustuisiko hän muihin ihmisiin. Yliopiston kiltatoimintaan osallistuminen hälvensi nämä huolet. Koska Lahden kampus on kansainvälinen, iso osa tapahtumista pidetään englanniksi.
– Joskus kansainvälisillä opiskelijoilla on oma vähän erilliseltä tuntuva kulttuurinsa, mutta koska täällä olemme enemmistö, on vain me, Hayek sanoo.
Suomalaisesta opiskelijakulttuurista erityisesti värikkäät haalarit ovat tehneet Jazminiin vaikutuksen. Tosin haalarimerkkien ompelua pitäisi vielä treenata.
– Onnistuin kerran ompelemaan haalarin taskun kiinni jalkaani, ja koko homma piti purkaa, Jazmin nauraa.
Pitkään musiikkia harrastanut Jazmin on löytänyt Lahden paikallisen musiikkiyhteisön. Hän käy Sibeliustalon konserteissa ja ylistää rakennuksen poikkeuksellista arkkitehtuuria ja akustiikkaa.
Asumistilanteen vakiinnuttua Lahti on alkanut tuntua kodilta. Jazminia kiinnostaisi Aalto yliopiston akustiikan maisteriohjelma, mutta Lahdesta hän ei välttämättä haluaisi muuttaa pois. Nyt hän pohtii, voisiko Aaltoa käydä Lahdesta käsin.
– Luulen, että se voisi onnistua, koska suhtaudun intohimoisesti sekä Aallon maisteriohjelmaan että asuntooni Lahdessa – ja tykkään junamatkoista.
Täällä on nyt hyvä
Kun kirkkonummelainen Anton Ronkainen pohti opintoja lukion jälkeen, yliopisto tuntui melko kaukaiselta. Sitten äiti vinkkasi arvosanalaskurista.
– Katsoin että ahaa, täällä Lahden LUTilla on joku englanninkielinen ohjelma. Olin kirjoittanut englannista sen verran hyvin, että se kynnysehto täyttyi ja pääsin opiskelemaan.
Nyt takana on kaksi vuotta tuotantotalouden opintoja. Edellinen kesä meni rakennustyömaalla, mutta tälle kesälle Ronkainen toivoi omaan alaan liittyviä töitä. Paikka löytyi pakkausvalmistaja Wipakin tehtaasta Nastolasta.
Tuotannossa työskentely on opettanut Ronkaiselle yrityksen arjesta ja käytännön työstä. Opintojen sisältämiin lukuihin ja säästömääriin on tullut sitä kautta inhimillistä perspektiiviä.
– Meillä puhutaan paljon tehtaan numeroista, että mitä siellä pitäisi tehdä ja tapahtua. Siellä kolmivuorossa ei mieti sitä isoa kuvaa vaan sitä, että miten tämän saa tehtyä helposti ja nopeasti.
Elämästä Lahdessa Ronkainen on nauttinut enemmän kuin osasi odottaa.
– Ei vain opiskelujen vaan tasapainoisen elämän muodossa. Tässä ehtii tehdä kaikkea muutakin, ja nyt kannattaa tehdä, kun on vielä aikaa ja energiaa.
Opintojen ohella Ronkainen toimii kiltansa rahastonhoitajana, käy seurakunnassa, pelaa salibandya ja lenkkeilee lähiluonnossa. Tammikuussa edessä on opiskelijavaihto.
Kun luentoja on vähemmän, kavereita ja vanhempia on helppo lähteä tapaamaan pääkaupunkiseudulle. Siksi Lahteen muutto ei ole tuntunut liian isolta muutokselta.
– Ensimmäisestä päivästä lähtien on ollut sellainen olo, että täällä voi olla sen aikaa kun opiskelee, tulevaisuudesta en vielä tiedä yhtään, mutta täällä on nyt hyvä.
Uusi kampus
Kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen näkee, että muutos ympäristö- ja yliopistokaupungiksi on Lahdessa ollut tietoinen ja alati kasvava tahtotila. Jos LUTin kasvua ei olisi, Lahti todennäköisesti taantuisi kaupunkina, hän arvioi. Koulutukseen satsaaminen on kaupungin keskeinen voimavara.
– Nyt uskalletaan sanoa, että tämä on se taistelu, joka meidän on voitettava.
Käynnissä on siis kaivattu muutos, joka kuitenkin vaatii aikaa. Kyynäräinen puhuu 15–20 vuoden aikajänteestä.
– Meillä ei ole vielä äitejä tai isiä, jotka olisivat valmistuneet Lahden kampukselta yliopistotutkinto takataskussa ja joiden lapset olisivat valitsemassa omia koulupolkujaan.
Parhaillaan Lahdessa selvitetään, voisiko LUTin kampus sijaita tulevaisuudessa lähempänä keskustaa. Kyse on korkeakoulun kasvusta, mutta myös alueen elinvoimasta.
– Yliopisto on paljon enemmän kuin rakennus, rehtori Juha-Matti Saksa muistuttaa.
Kansainvälisen tiedeyliopiston näkökulmasta on väliä, millaisia yrityksiä, palveluita ja harrastusmahdollisuuksia alueelta löytyy. Keskustassa kampuksesta tulisi kaupunkilaisten olohuone, Saksa visioi.
Myös Kyynäräinen näkee yliopiston kaupunkikehityksen moottorina. Keskustassa kampus elävöittäisi kauppaa, kahviloita ja ravintoloita. Samalla koulutuksen ja sivistyksen merkitys tulisi lähemmäs kaupunkilaisia.
Nimittäin ilman ihmisiä ei yliopistokaan pysty ihmeisiin.
Saksan mukaan kaikki lähtee liikkeelle siitä, että Lahti ja lahtelaiset alkavat uskomaan itseensä entistä enemmän. Siinä onkin hänen mukaansa tapahtunut upeaa kehitystä, taloustilanteesta huolimatta. Asenne Lahdessa on mieletön.
– Se ei välttämättä näyttäydy, jos ei muista poistua Lahden ulkopuolelle. Se voi välillä alkaa tuntua pieneltä, mutta kun käy muutaman tunnin tai muutaman kymmenen tunnin matkan päässä Lahden ulkopuolella, saattaa huomata, että se on aika hemmetin hieno kaupunki.
Jazmin esiintyy jutussa omasta toiveestaan pelkällä etunimellään.
Teksti ja kuvat: Aino Huotari
Artikkeli on julkaistu alun perin Kaupunkilainen-lehdessä.
Lue kaikki muut Kaupunkilaisen jutut (lukusali.fi)