Yleiskaavoitus

Kaupungit kasvavat ja uutta tonttimaata asuinrakentamiseen tai elinkeinoelämän tarpeisiin tarvitaan.  Rakentaminen joudutaan usein kaupunkirakenteen tiivistämisestä huolimatta toteuttamaan niin sanotusti neitseelliseen maastoon ja luontohaittoja syntyy, vaikka suunnittelulla arvokkaimmat alueet pystytäänkin säilyttämään. Rakentamisessa luontoa jää väkisinkin katurakenteiden ja rakennuksien alle, jolloin luontokatoa syntyy ja luonnon monimuotoisuus kärsii. Eikö nämä olisi hyvä kompensoida?

Maisema-arkkitehdin työpöydällä liikkuu paljon selvityksiä ja suunnitelmia liittyen kaavoitukseen, viherrakentamiseen, ekologiseen verkostoon. Tänä vuonna omalla työpöydälläni on ollut isoimpana projektina Lahden paikallisesti arvokkaiden kulttuurimaisemien kartoitus. Työ on ollut aikaa vievää mutta todella antoisaa ja mielenkiintoista.

Lähes jokainen matka alkaa ja päättyy pieneen käveltävään osuuteen, vaikka kävely ei olisikaan matkan pääkulkumuotona. Kävely siis koskettaa meitä kaikkia. Kävelystä hyötyy niin ympäristö kuin kävelijä itse: jalan kuljetut matkat eivät kuormita ympäristöä pienhiukkaspäästöillä; samaan aikaan arkiliikunta kohentaa sitä harjoittavan kuntoa.

Sanotaan, että Lahdessa on kaupunki etupihalla ja luonto takapihalla. Mitä se oikein tarkoittaa ja riittäkö se? Yhdeksän kymmenestä lahtelaisesta asuu 300 metrin etäisyydellä virkistysalueesta. Lähellä meitä ovat mm. Salpausselän maastot, Lanu-puisto, Lehmusreitti ja Loistopolku. Pidemmälle retkelle halutessamme pääsemme nauttimaan vaikkapa Linnaistensuon, Pesäkallion tai Lapakiston alueen luonnosta ja reiteistä.