Asemakaava syntyy erilaisista toiveista

Asemakaavoittajan työn haastavuus piilee siinä, että hän on saanut tehtäväkseen erilaisten tavoitteiden yhdistämisen. Asemakaava sovitetaan yhteen ylemmän tason tavoitteiden, kuten yleiskaavan, strategian ja lainsäädännön ohjauksessa. Samalla tarkastellaan maanomistusta, maaperää, melua ja tulvariskejä, luontoarvoja ja viherverkkoa, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, liikenteen ja pysäköinnin tarpeita sekä palvelujen saatavuutta. Näistä syntyvä kuva kertoo, mitä alueelle on ylipäätään järkevää ja mahdollista kaavoittaa. Toteuttamiskelpoisuutta tulisi arvioida jo ennen hankkeen vireilletuloa, sillä pöytälaatikkoon jäävät asemakaavat kuluttavat turhaan aikaa ja resursseja. 

Kaupunkisuunnittelu luo elinvoimaa – mitä se tarkoittaa? 

Kaupungin elinvoimaisuus syntyy useasta asiasta. Samaan aikaan kun uusi asuinalue houkuttelee asumaan uusia lahtelaisia, tai uusi elinkeinoelämän alue synnyttää työpaikkoja, ne saattavat esimerkiksi heikentää olemassa olevan naapuruston asumisviihtyisyyttä tai ympäristön monimuotoisuutta. 

Kokenut kaavoittaja ei ristiriitoja säikähdä, sillä arjen työ on nimenomaan erilaisten näkemysten yhdistämistä. Näitä ratkaistaan vaihtoehtoja vertaillen, esimerkiksi luonnosvaiheessa rakennetaan usein vertailtavaksi muutamia vaihtoehtoja. 

Merkinnät kaavakartalla ovat erilaisten tavoitteiden kompromissi 

Päätöksentekoon etenevässä kaavaehdotuksessa vaihtoehdot on jo tutkittu ja vaikutukset punnittu, ja kaavoittajan on pystyttävä perustelemaan valintansa. Tämän vuoksi asukkaita otetaan mukaan suunnitteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin erilaisia näkökulmia voidaan parhain tavoin ottaa huomioon suunnittelussa. Kaavoittajan tarjoama ratkaisu ei ymmärrettävästi aina miellytä kaikkia osapuolia. 

Kaavaehdotuksen tavoitteena on luoda ratkaisu, joka on eri tavoitteista tarkasteltuna osapuolilleen reilu ja oikeudenmukainen. Päätöksen kaavaehdotuksen hyväksymisestä tekee kaupunginvaltuusto tai kaupunkiympäristölautakunta. Päätöksenteossa arvioidaan, onko erilaiset tavoitteet otettu huomioon riittävän tarkasti. 

Kuultiinko asukasta oikeasti suunnittelussa? 

Kun asukkaalle jää tunne, että häntä ei ole kuultu, kyse on usein palautteen vaikutusketjun näkymättömyydestä – ei siitä, etteikö palautetta olisi otettu vastaan ja toivetta kuultu. Kaupungin onkin entistä paremmin kerrottava, mitä kuulimme, mitä muutimme ja miksi joskus keskustelusta huolimatta päädytään muihin ratkaisuihin.  

Osallistuminen ei aina muuta isoa kuvaa, mutta ratkaisu paranee, koska osallistuminen parantaa asemakaavan laatua täsmentämällä ehtoja. Lainvoiman saanut kaava on yhteinen sopimus siitä, millaista kaupunkia rakennamme ja millä ehdoilla. Jokainen lahtelainen haluaa, että syntyy kaupunkia, joka on yhtä aikaa elävä, kestävä ja omannäköinen.  

Teksti on julkaistu alun perin kevään kaavoituskatsauksessa, jonka voit lukea täällä.