Luonnon monimuotoisuus on elinehto monipuolisen eläin- ja kasvilajiston säilymiselle, mutta myös ihmisten elämälle. Ihmiskunta on riippuvainen luonnon tuottamista hyödyistä, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Edellytys näiden tärkeiden toimintojen säilymiselle on se, että luonnon monimuotoisuus säilyy myös tulevaisuudessa.
Luonnon monimuotoisuus heikkenee
Keväällä 2019 julkaistiin niin sanottu Punaisen kirjan uhanalaisten lajien tilannekatsaus, ja tiedot olivat huolestuttavia. Moni ennen niin tavallinen laji on harvinaistunut ja osasta tullut uhanalaisia. Syitä on monia. Ilmastonmuutos vaikuttaa eläinten elinolosuhteisiin, muutokset maanviljelytavoissa hävittävät vanhoja, monipuolisia luontotyyppejä. Suurin syy eliölajien uhanalaisuuteen on metsien yksipuolistuminen ja pirstoutuminen. Suurin osa uhanlaisista lajeista elää juuri metsissä.
Metsien pirstoutuminen ja monimuotoisuuden väheneminen ovat haaste erityisesti kaupunkiseuduilla. Kaupunkirakenteen tiivistämistä perustellaan muun muassa ilmastopoliittisista syistä, mutta sillä voi olla ympäristöön negatiivisiakin vaikutuksia. Kaupungeissa tiivistyvä rakentaminen ja liikenneväylät vähentävät luonnonympäristöjen määrää ja pirstovat jäljelle jääviä elinympäristöjä.
Kaupunki on myös eläinten elinympäristö
Monet eläimet viihtyvät kaupungeissa, koska niiden on helppo löytää ravintoa ja niitä uhkaavia petoja on vähemmän kuin maaseudulla. Tiiviisti rakennettu keskusta ei juuri tarjoa elintilaa eläimille, mutta esikaupunkien metsät ovat hyvin monipuolisia alueita useille eläinlajeille. Kaupungissa ihmiset ja eläimet käyttävät osittain samoja viheralueita eri vuorokaudenaikoina. Eläinten liikkuminen tapahtuu yleisimmin ilta- ja aamuhämärissä, joten kaupunkialueella elävä monipuolinen lajisto jää useimmilta havaitsematta.
Useimpien nisäkkäiden liikkumiselle tiiviisti rakennetut taajama-alueet ja liikenneväylät muodostavat esteitä. Liito-oravalle pahimpia esteitä ovat puuttomat alueet, sillä se ei kulje mielellään maata pitkin. Vilkasliikenteiset valtatiet katkovat hirvien ja peurojen kulkureittejä. Eläinonnettomuuspaikat kertovat osaltaan eläinten paikallisista kulkureiteistä ja ekologisten yhteyksien tarpeesta.
Lahden ekologinen verkosto
Lahden ekologinen verkosto selvitettiin tausta-aineistoksi Lahden yleiskaavaa varten. Yleiskaavan tavoitteena on varmistaa yhtenäinen, ekologisesti kestävä ja toimiva viherrakenne, joka sopii myös virkistyskäyttöön.
Metsät ovat Lahdelle tunnusomainen piirre. Ne kattavat Lahden pinta-alasta yli puolet eli noin 60 %. Keskeltä nykyistä Lahtea löytyvät laajimmat yhtenäiset metsäalueet, jotka muodostuvat Lapakiston luonnonsuojelualueesta, Pajulahden ulkoilumaastoista ja niitä ympäröivistä erämaamaisista metsäalueista.
Laajat yhtenäiset metsäalueet ovat eläimille merkittäviä elinalueita ja tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Taajama-alueella viheralueet ovat pirstoutuneita ja pienialaisia, mutta monet niistä ovat monimuotoisia ja arvokkaita luontokohteita, jotka kelpaavat vaateliaalle liito-oravallekin elinympäristöksi.
Salpausselkä on merkittävä vihreä selkäranka, jonka viheryhteydet ovat melko hyvät itä-länsisuuntaisesti. Tiiviisti rakennettu nauhataajama muodostaa kuitenkin pohjois-eteläsuunnassa liikkumisesteen monille eläinlajeille. Parhaita alueita liikkumisen kannalta ovat luonnollisesti metsäiset alueet, sillä ne soveltuvat kaikille eläinlajeille.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää säilyttää luonnon ydinalueet mahdollisimman yhtenäisinä ja suurialaisina. Luonnonsuojelualueet, monimuotoiset metsät, pienemmät viheralueet ja niitä toisiinsa yhdistävät viherkäytävät muodostavat ekologisen verkoston, jotka eläimet käyttävät liikkuessaan alueilta toisille. Viheralueiden hyvällä kytkeytymisellä toisiinsa voidaan kompensoida yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja viheralueiden pirstoutumista.
Ekologisten yhteyksien säilymiseen ja turvaamiseen voidaan vaikuttaa parhaiten huomioimalla ne maankäytön suunnittelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös kaupunkisuunnittelijoilla on siten velvollisuus edistää luonnon monimuotoisuutta.