Hennalassa on vanhan kaupungin viehätystä. Nuorena kaupunkina meillä Lahdessa ei ole toista yli satavuotiasta rakennettua yhtenäistä aluetta. Vanhat punatiilirakennukset ja jyhkeä puusto luovat omanlaisensa, kiinnostavan ympäristön. Uusi toiminta tuo elämän ja sisällön alueelle. Monipolvinen, välillä traaginenkin, historia on alueella läsnä.
Uusi elämä valtaa talot vähitellen
Hennalassa on kolmisenkymmentä vanhaa punatiilirakennusta, jotka ovat siirtyneet uusille omistajille. Yksityiset saneeraavat niitä omien aikataulujensa ja taloustilanteensa mukaan. Kaupunki toki toivoo, että rakennukset eivät seisoisi pitkään tyhjinä, mutta kun kyse on monessa tapauksessa pitkistä ja kalliista hankkeista, on ymmärrettävää, että kaikkea ei voi tehdä heti. Muutoksissa rakennukset on pääosin muutettu asunnoiksi, mutta ilahduttavasti erilaisia yrityksiäkin on alueelle sijoittunut. Hennalasta toivotaan monipuolista asumisen, palveluiden ja yrityselämän kaupunginosaa.
Kaupunki linjasi jo aluksi, ettei se hanki alueelta rakennuksia itselleen, koska niille ei ollut valmista käyttötarkoitusta. Valtiolle jäi vanha muonituskeskus, joka nyt on kunnostettu poliisitaloksi.
Kaavassa vanhojen rakennusten käyttötarkoitus on ”suojeltu rakennus”, eli käyttötarkoitus voi muuttua moneen kertaan kaavaa muuttamatta. Taloissa on paria poikkeusta lukuun ottamatta suojeltu vain ulkoasu, sisätiloja voi muokata vapaasti tarpeen mukaan. Talot ovat muutenkin kokeneet jo monta vaihetta, joten sata vuotta vanhoja, alkuperäisiä tilaratkaisuja ei esimerkiksi isoista miehistökasarmeista löydä. Alkuaan niissä on ollut suuret, poikittain koko rakennuksen levyiset tuvat ja yhteen kasarmirakennukseen on majoitettu tuhansia miehiä.
Hennalaan rakennetaan myös uusia taloja, jotka saavat näyttääkin uusilta. Upseerikerhon viereen on valmistunut ensimmäinen uusi kerrostalo, jonka mittasuhteet ja materiaalit on haettu läheisistä rakennuksista, mutta joka ei yritäkään näyttää satavuotiaalta. Lähellä vanhoja taloja määräykset ovat tiukempia, alueen eteläosan uusi kerrostaloalue tulee näyttämään jo omanlaiselta.
Vanhat väylät muutetaan kaduiksi
Hennalan vanha varuskunta-alue on nyt osa kaupunkia, eikä enää suljettu alue. Aiemmin kaikki kulkuväylät olivat kaikki sisäisiä väyliä, ja nyt ne muutetaan kaupungin kaduiksi. Yhtään jalkakäytävää, pyörätietä tai suojatietä ei aidan sisäpuolella ole ollut, kuten ei yleensäkään tonttien sisällä ole. Nyt alueen katujen suunnittelu on loppusuoralla. Katusuunnittelussakin on rakennettu kulttuuriympäristö otettu huomioon ja pyritty välttämään pikkusieviä yksityiskohtia ja muita armeijaympäristölle vieraita materiaaleja. Kompromisseja on toki jouduttu tekemään, koska liikenneturvallisuudesta ei voida täälläkään tinkiä. Yhtenä tärkeänä tekijänä ovat kadunvarsipuut, joita pyritään säästämään ja uusia istuttamaan. Hennala ilman puita olisi aika karu.
Hennala yhdistyy viereisiin alueisiin tulevaisuudessa nykyistä paremmin, kun Helsingintieltä rakennetaan uusi liittymä keskelle aluetta. Kävelijöitä ja pyöräilijöitä ilahduttaa uusi alikulku, joka myös tekee koulu- ja kauppamatkoista turvallisempia.
Katujen rakentamisen on määrä alkaa ensi keväänä ja kestää kaksi vuotta. Samalla saneerataan vesihuolto-, kaukolämpö- ja sähköverkkoa, jotka eivät vastaa kaupungin nykyisiä standardeja ja siten niiden huoltovarmuutta ei voida taata. Nykyinen kaupungin heikentynyt taloustilanne ei tähän vaikuta, koska rakentamisesta on maankäyttösopimuksessa valtion kanssa sovittu ja kaupunki saa kustannuksista korvauksen osin rahana ja osin tontteina.
Puistoja kunnostetaan, vihreys säilyy
Hennala on hyvin vihreä, nurmipintainen lippukenttä yksin on jo parin torin kokoinen. Leikkipuistoa ei aiemmin tarvittu, mutta nyt sellainen on suunnitteilla. Eteläosassa, Ulaaninkadun ja Helsingintien kulmauksessa, on Suomen 50-vuotispäivän kunniaksi istutettu puulajipuisto. Tätä Itsenäisyydenpuistoa täydennettiin nyt 50 vuotta myöhemmin. Puistoa kunnostetaan eikä uudisrakentaminen ulotu sen alueelle.
Monien vaiheiden Hennala
Hennalan yli satavuotiseen historiaan mahtuu monia vaiheita. Venäjän vallan aikainen päärakennusvaihe oli 1910-luvun alussa. Venäläisten aika oli kuitenkin lyhyt Suomen pian itsenäistyttyä. Vuoden 1918 tapahtumat vankileireineen olivat traagista aikaa, samoin kuin jatkosodan aikainen sotapsykoosipotilaiden tarkkailukomppanian aika. Nämä ovat kuitenkin olleet Hennalan historiassa vain lyhyitä ajanjaksoja. Vuosikymmenet Hennalassa on ollut suomalainen varuskunta.
Rakennuksista mielenkiintoinen on sotilaskoti, joka alun perin rakennettiin ortodoksikirkoksi, mutta sitä ei koskaan otettu siihen käyttöön. Oltuaan välillä heinävarastonakin se muutettiin sotilaskodiksi 1924. Selvityksistä löytyy myös mm. kaalikellari, naimattomien upseerien asuintalo ja kulkutautisairaala. Puurakenteisia eläinsuojia ja varastoja on ollut lukuisia, mutta ne on purettu käytön päätyttyä tai talon tultua elinkaarensa päähän. Alue on aina elänyt ja muuttunut ajassa, ja niin tapahtuu jatkossakin. Eihän tästä koskaan valmis tule. Punatiilikasarmit säilyvät, mutta elämä niissä ja niiden ulkopuolella muuttuu jatkuvasti.
Puolustusvoimien poistuminen Hennalasta tuli kaupungille yllätyksenä, olisimme mielihyvin pitäneet sen kaupungissa toisetkin sata vuotta. Nyt kuitenkin nautitaan kaikki kehittyvästä punatiilisestä ja vehreästä Hennalasta osana kasvavaa Lahtea.