Hyppää sisältöön

Miksi herkullisia särkiä ja lahnoja kalastetaan kompostiin?

Särkikalojen hyötykäyttö kiinnostaa suurta yleisöä. Hoitokalastuksessa joudutaan usein valitsemaan kalojen hyötykäytön ja järven puhdistamisen väliltä.

Kirjoittaja: Matti Kotakorpi

Matti Kotakorpi on Lahden kaupungin vesiensuojelusuunnittelija.

Lahdessa on tehty hoitokalastuksia jo pitkään, ja erityisesti särkikalojen hyötykäyttö kiinnostaa suurta yleisöä. Usein kiinnostus saaliin jatkokäyttöä kohtaan on jopa suurempaa kuin kiinnostus vesistön kunnostamiseen.

Biomanipulaatio on tutkittuun tietoon perustuva vesistönkunnostusmenetelmä, jossa pyritään oikaisemaan sisäkuormitteisen järven ravintoverkkoa kalastamalla. Sisäisestä kuormituksesta puhutaan silloin, kun järven huono vedenlaatu johtuu ensisijaisesti järveen jo päätyneistä ravinteista, eikä järven nykyisestä kuormituksesta. Lahden Vesijärvi oli 1990-luvulla menetelmän tärkeä tutkimuskohde Suomessa.

Runsas särkikalakanta voi lisätä järven sisäistä kuormitusta bioturbaation kautta, eli nostamalla pohjaan painuneita ravinteita ruokaillessaan uudelleen veteen. Erityisesti lahnalla on tällainen vaikutus. Planktonia syövät kalat, kuten särki tai kuore, voivat myös vähentää eläinplanktonin määrää. Eläinplankton syö kasviplanktonia, joten eläinplanktonin väheneminen lisää levän määrää vedessä.

Biomanipulaation edellytyksenä on, että kalastuksella voidaan harventaa kalakantaa tai muuttaa sen koostumusta. Jos kalakanta ei muutu, ei tietenkään voida odottaa vaikutuksia vedenlaatuun. Yhtenä haasteena on se, että samalla kun särkikalat vähenevät, ne usein lisääntyvät entistä tehokkaammin.

Kalastamalla voidaan myös poistaa ravinteita

Nykyään uutena ajattelutapana perinteisen biomanipulaation rinnalle on nostettu särkikalojen kalastus, jonka tavoitteena on poistaa suoraan ravinteita vesistöstä. Tämänkaltainen kalastus tai hoitokalastus ei periaatteessa edellytä vaikutuksia kalakantaan, vaan saalista voi tulla vähemmän kuin kalat lisääntyvät vuosittain. Kalansaaliin mukana poistuu joka tapauksessa ravinteita vesistöstä, vaikka kalakanta pysyisi vuodesta toiseen vakaana.

Ainoastaan ravinteiden poistoon tähtäävän kalastuksen vaikutusta vedenlaatuun ei ole vielä tietääkseni tutkittu. Ainakin laskennallisesti fosforin poistaminen kalastamalla on kustannustehokasta, ja periaatteessa ravinteiden poistaminen järvestä on varma keino saada järvi kuntoon.

Lahdessa Vesijärvellä ja Kymijärvellä hoitokalastuksen tavoitteena on ravinteiden poiston lisäksi estää särkikalojen runsastumista. Vesijärvelle on asetettu särkikalojen pyyntitavoitteeksi 20 kiloa hehtaarilta. Tavoite on osoittautunut kovaksi. Tavoitteeseen pääsy edellyttää käytännössä ympärivuotista kalastusta ja monien pyyntitapojen käyttämistä.

Kymijärvellä saalista saadaan tehokkaasti pelkästään nuottaamalla, mutta saaliin koostumuksen suhteen ei sielläkään ole varaa heittäytyä valikoivaksi, jos saalistavoitteeseen halutaan päästä.

Elintarviketeollisuus ei käytä pikkukaloja

Särkikaloille on elintarviketeollisuudessa nykyisin kova kysyntä. Lahden järviltä viedään vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja särkikalaa jalostettavaksi. Saaliin myyminen jalostettavaksi tuo hoitokalastusurakoitsijoille merkittävää lisätuloa hoitokalastuskorvauksen päälle.

Kaikki kalat eivät kuitenkaan kelpaa jalostettavaksi. Esimerkiksi särkien tulee olla viileästä vedestä pyydettyjä ja vähintään 40 gramman painoisia. Lisäksi saalista pitää olla vähintään 500 kiloa, jotta saalis kannattaa kuljettaa jalostuslaitokseen. Lahnojen pitää olla vähintään puolikiloisia, minkä vuoksi hyödynnettäväksi kelpaavaa lahnaa saadaan melko harvoin.

Särkikalojen päätyminen biokaasuksi ja kompostiin ei siis johdu enää kuluttajien ennakkoluuloista vaan siitä, että vedenlaadun parantamiseksi järvistä pyydetään niin pieniä särkiä ja lahnoja, ettei niitä pystytä hyödyntämään kalanjalostuksessa.

Valinta kalansaaliin ja järven vedenlaadun välillä

Särkikalojen kysyntä on jo nyt niin suurta, että todennäköisesti täysin kaupallinen särkikalojen kalastus olisi jo mahdollista Lahdessakin. Jos nykyisenkaltainen, saaliskorvaukseen perustuva hoitokalastusmalli lopetettaisiin, kaupallinen särkikalojen pyynti jäisi kuitenkin luultavasti melko satunnaiseksi. Mahdollisesti muutaman kilon hehtaarisaaliisiin voitaisiin silläkin tavoin päästä.

Toisaalta aktiivinen hoitokalastus mahdollistaa myös saaliin elintarvikekäytön, joten merkittävää ristiriitaaa kompostoitavaksi menevän saaliin ja elintarvikkeeksi kalastettavien särkikalojen välillä ei ole. Vaikka Vesijärveltä ja Kymijärveltä viedään paljon saalista kompostoitavaksi, niin niistä viedään silti myös jalostukseen enemmän särkikaloja kuin useimmista vastaavankokoisista järvistä. Suomessa on lukuisia vastaavia järviä, joissa ei ole hoitokalastusta, mutta ei myöskään särkikalojen kaupallista pyyntiä.

Hoitokalastuksen järjestämisessä joudutaan päättämään, kuinka tehokkaasti särkikalakantaa halutaan kalastaa. Jos halutaan vaikuttaa järven ravintoverkkoon, joudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa osaa saaliista ei saada hyödynnettyä. Jos taas halutaan ensisijaisesti hyödyntää särkikaloja, voidaan kalastaa markkinaehtoisesti ja tyytyä parantamaan järven vedenlaatua vain poistamalla ravinteita eli kalaa vedestä. Näistä vaikutuksista tarvittaisiin myös tutkittua tietoa.

Aihealueet