Hyppää sisältöön

Milloin pyöräilystä tuli poliittista?

Milloin se alkoi, että uutta pyörätieratkaisua esittävä liikennesuunnittelija leimataan oitis punavihreäksi? Tai fillarikommunistiksi? Ja intohimoiseksi autoilun vastustajaksi? Nuoreksi ja ajokortittomaksi idealistiksi?

Kirjoittaja: Pirkko-Leena Jakonen

Kirjoittaja pyöräilee, mutta ei halua leimautua minkään väriseksi. Kirjoittajan pihassa seisovat auto ja pyörä rinnakkain, mutta työaamuisin auto on se, joka jää yksin kotipihaan odottamaan isompia kuljetustarpeita ja mökkimatkoja.

Mielipidekirjoituksissa ja some-kommenteissa on epäilty, että kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa on vain pyöräilyfanaatikkoja, vihreitä ja ajokortittomia nuoria idealisteja.  Epäilijöille täytyy nyt tuottaa pettymys. En ole huomannut, että meillä olisi sen enempää vihreitä kuin kansassa keskimäärin. Eikä puoluekanta ole pääteltävissä siitä, millä kulkuvälineellä kukin töihin tulee. Ja emme me kaikki ole nuoria, itsekin olen saanut ensimmäisen polkupyöräni jo 60-luvulla. Enkä tiedä yhtään suunnittelijaa, jolla ei olisi ajokorttia ja suurimmalla osalla on autokin käytettävissä.

Silti moni meistä kävelee ja pyöräilee töihin ja vapaa-ajallaankin.  Autonomistajakin voi liikkua viisaasti ja valita tilanteeseen sopivimman kulkuneuvon.

Miksi sitten pyöräillä, jollei äänestä vihreitä?

Yhtä tyhmä kysymys olisi, miksi haluat pysyä terveenä tai miksi et halua elää yli varojesi. Pyöräily on ensisijaisesti mukava ja kätevä tapa liikkua silloin, kun matka on sopiva ja kuljetettavia lapsia tai tavaroita on riittävän vähän – eikä maa ole jäässä. Lahti on sopivan kokoinen kaupunki liikkua pyörällä tai kävellen, koska välimatkat ovat lyhyitä. Mäet voi ottaa kuntoiluhaasteena. Kävellen saa eniten liikuntaa, mutta pyörällä pääsee nopeammin ja kantamuksetkin kulkevat kevyesti mukana.  Autoilu on istumista ja jatkuva lyhyiden matkojen ajaminen myös kuluttaa autoa ja aiheuttaa lisää huoltokustannuksia.  Kun vielä pääosin ajelemme polttomoottoriautoilla, niin kyllä ne pakokaasut tuntuvat keskustan ilmanlaadussa ja autoilu osaltaan edistää ilmastonmuutosta.

Hyvä termi on ”viisas liikkuminen”. Ei polkupyöräily tarkoita sitä, että henkilö on hörhö tai idealisti, joka hampaat irveessä polkee matkan kuin matkan. Viisas liikkuja valitsee kävelyn, pyöräilyn, henkilöauton tai joukkoliikenteen tilanteen mukaan. Ei pyörällä tarvitse kaikkia asioita hoitaa, mutta esimerkiksi henkilöautolla ajo päivittäin parin kilometrin päähän töihin tai liikuntaharrastukseen ei kuulosta kovin viisaalta liikkumiselta.

Miksi pyöräteitä tehdään nyt?

Lahden päättäjät ovat strategiaan kirjanneet, että tarkoitus on edistää kestäviä kulkumuotoja. Tämän toteuttamiseksi yksi viidestä valitusta kärkihankkeesta on nimeltään ”Luonnollisesti liikkeessä”.  Kaupungin tavoitteena on, että yhä suurempi osa liikkumisesta tapahtuu kävellen, pyörällä tai julkisella liikenteellä. Pyöräily ja kävely tarvitsevat sujuvat ja hyväkuntoiset reitit, jotta liikkuminen olisi mukavaa ja turvallista.

Valtakunnallisesti on asetettu kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, joihin pääsemiseksi yksi tekijä on autoliikenteen vähentäminen. Helppo tapa on siirtyä pyöräilijäksi silloin, kun matka on sopiva ja kuljetettavaa vähän.

Onko pyöräily poliittinen kannanotto?

Pyöräily on parhaimmillaan niin mukava ja kätevä tapa siirtyä paikasta toiseen, että siihen en suostu antamaan yksinoikeutta vain tietyn poliittisen ryhmän kannattajille. Haluan olla mukana rakentamassa kaupunkia, jossa porvarin tai demarinkin on mukava pyöräillä – silloin, kun se on tilanteeseen paras kulkutapa. Ja vihreäkin voi autoilla. Idealisti vie muuttokuormankin laatikkopyörällä, mutta me muut käytämme pyörää silloin, kun se on kätevin kulkumuoto.