– Meidän suvun kaikki miehet kalastavat. Minustakin on kuvia kolme-neljävuotiaana pilkillä isän kanssa, lahtelainen Ville Lahtinen kertoo.
– Vesijärvi on hyvä kalajärvi. Tyhjiä reissuja ei ole tullut moneen vuoteen, vaikka saalis ei olekaan tärkein syy lähteä järvelle, hän toteaa.
Keväällä Lahtinen kalastaa kuhaa, juhannuksen jälkeen ahventa, ja melkein aina virvelillä.
– Se on aktiivista kalastusta. Vaihdetaan paikkaa, etsitään kalaa ja kokeillaan eri vieheitä.
– Kuudesta kymmeneen tuntia vierähtää helposti, joskus enemmänkin. Keväällä kalaa voi tulla pitkin päivää. Kun vedet lämpenevät loppukesästä, ilta on parasta aikaa. On hienoa olla järvellä tyynenä iltana, kun aurinko laskee.
Lahtinen käy järvellä lähes ympäri vuoden. Pisimmän tauon aiheuttaa kelirikko.
– Käytännössä noin kymmenen kuukautta vuodessa tulee oltua Vesijärvellä. Sitten on hetki, kun ei enää pääse vesille, eikä vielä jäälle, hän sanoo.
Kalastaja lukee järven merkkejä
Vuosien aikana Lahtinen on oppinut lukemaan järveä ja sen merkkejä.
– Lokkiparvet kertovat, missä ahven liikkuu. Jos lokit pyörivät tietyssä kohdassa, siellä tapahtuu yleensä jotain pinnan alla.
– Joskus näkee hirven uimassa tai vaikka maakotkan. Sellaiset hetket jäävät mieleen. Parhaiten mieleen jäävät kuitenkin kalansaaliit, Lahtinen myöntää.
Viime vuonna hän sai Vesijärvestä 93-senttisen kuhan.
– Ensin sain 85-senttisen ja ajattelin, ettei isompaa tule koskaan. Sitten tuli 87-senttinen ja lopulta 93-senttinen, hän nauraa.
Jokainen reissu on erilainen
Kalastuksessa viehättää erityisesti se, ettei järveä voi koskaan täysin oppia tuntemaan.
– Kalastaja ei ole koskaan valmis. Kun luulee oppineensa jotain, seuraavalla reissulla huomaa, ettei se mennytkään niin.
– Siinä on aina pieni jännitys mukana. Jokainen reissu on erilainen.
Lahtinen pitää tärkeänä, että Vesijärven hoitotoimia jatketaan.
– Hoito maksaa paljon, mutta järven arvoa ei voi rahassa mitata. Sen arvo on korvaamaton.