Kaupungintalonpuisto
Kaupungintalonpuisto on alun perin vuosina 1905 ja 1912–1914 kahdessa vaiheessa rakennettu puisto, joka muodostaa valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön Eliel Saarisen kaupungintalon kanssa. Puistossa on tehty tämän jälkeen lukuisia saneerauksia ja täydennysistutuksia. Nykyään se on lähellä alkuperäisasua.
Uusimman saneerauksen tavoitteena oli säilyttää ja vahvistaa puiston kulttuurihistoriallisia arvoja. Lisäksi puistosta kehitettiin ekologisesti kestävämpi viheralue. Puistosuunnittelun kanssa samanaikaisesti suunniteltiin sitä ympäröivät kadut ja kaupungintalon restaurointi.
Puiston promenadi ja muut polut ennallistettiin 1900-luvun alussa toteutettujen ratkaisujen mukaisiksi. Historiallinen perennakasvillisuus rekonstruoitiin ja sillä korvattiin kestävällä tavalla laajoja kesäkukilla aiemmin vuosittain kasvitettuja alueita. Kasvivalinnoissa onnistuttiin myös suosimaan uhanalaisten perhosten suosimia kasvilajeja.
Puiston kolmesta patsaasta keskusakselilla lähinnä kaupungintaloa sijaitsee Viktor Janssonin Vapaudenpatsas. Toisessa päässä keskusakselia on Yrjö Liipolan Työn patsas.
Eliel Saarisen puisto
Kaupungintalon pohjoispuolella sijaitsee Eliel Saarisen puisto, yksi kaupungin vanhimpia viheralueita ja osa kaupungin entistä palomuuria. Jyrkässä rinteessä sijaitsevassa puistossa huomiota kiinnittävät pitkien sivujen suuret puut, käytäväverkosto, kukkaryhmät ja Eetu Salin patsas, joka on Veikko Leppäsen käsialaa vuodelta 1967.
Puisto tunnettiin aiemmin nimellä Marianpuisto – nimi muutettiin valtuuston juhlapäätöksellä (2023) kaupungintalon perusparannuksen valmistumisen jälkeen ja talon suunnittelijan, arkkitehti Eliel Saarisen juhlavuoden kunniaksi.
