Kun koulutyö siirtyi lähes kokonaan etäopetukseksi, tietotekniikan ja matematiikan lehtori Jussi Juurikka oli ehtinyt valmistautua asiaan muutaman päivän. Isyysloma sai siirtyä, ja nyt hän tekee töitä ajoittain pieni vauva sylissä.
– Jo edellisellä viikolla rehtorin kanssa soittelimme, että nyt olisi hyvä käydä läpi koulujen ja oppilaiden tietotekniikka. Oppilaat ehtivät päivittää tunnukset ja salasanat ja osa heistä ottaa laitteita lainaan koulusta. Ilman näitä olisimme olleet aluksi pulassa.
Juurikka opettaa Salpausselän yläkoulussa matematiikkaa ja tietotekniikkaa, jotka on ”helppoja” järjestää etäopetuksena. Hän toimii myös kollegojen alueellisena digitutorina, minkä ansiosta hän on tavallista paremmin ehtinyt tutustua sovelluksiin ja ohjelmiin.
– Päivittäin tulee puheluita ja viestejä. Jos ei ongelma mitenkään muuten ratkea, voimme nähdä kollegan kanssa koululla niin, että pidämme huolta turvavälistä.
Oppilaita Juurikka ”tapaa” päivittäin jonkin viestisovelluksen kautta, mutta vain pieni osa opetuksesta tai ohjauksesta tapahtuu suorana.
– Vaikka saimme kaikille jonkinlaisen yhteyden toimimaan, ei opiskelijoilla välttämättä ole laitteita tai osaamista siihen, että olisimme koko ajan yhteydessä.
Tehtävät lähtevät koulujen viestisovellus Wilman kautta, ja niitä oppilaat ratkovat itsenäisesti. Neuvoja kuitenkin saa: opettaja voi vaikkapa Teamsissa jakaa oman näyttönsä oppilaille ja piirtää siihen kynällä. Myös kokeet hoituvat pienryhmissä viestisovelluksen avulla.
”Onneksi tilanne osui kevääseen”
Sovitulla haastatteluhetkellä Juurikka on juuri lopettamassa matematiikan tukiopetustuntia pienryhmälle. Samaan aikaan vaimo on joutunut lähtemään asioille parivuotiaan esikoisen kanssa, joten muutaman viikon ikäinen vauva on jäänyt isän kanssa kotiin.
– Vauva heräsi nälkään kesken tunnin, joten nostin hänet syliin. Näihin tilanteisiin on jo tottunut, oppilailtakin kuuluu väliltä koiran haukkua ja muita elämän ääniä taustalta. Olen itsekin oppinut mykistämään mikrofonin ja sumentamaan kuvan taustan, kun tulee häiriöitä. Joskus huomaa, että onkin paita vauvankakassa, hän nauraa.
Juurikan työpiste vaihtelee makuuhuoneen ja keittiö-olohuoneen välillä sen mukaan, miten lapset ovat päiväunilla. Äitiyslomalla oleva vaimo vie välillä lapsia ulos, mutta Juurikka haluaa myös osallistua kotitöihin. Alun perin hän olisi ollut kotona isyyslomalla.
– Pyysin rehtoria siirtämään loman, koska olisin joutunut tekemään materiaalit sijaiselle, jonka taas olisi pitänyt siirtää tiedot minulle. Nyt voin rytmittää päivän niin, että luen ensimmäiset viestit jo varhain aamulla, autan vaimoa lounasaikaan ja jatkan päivää illasta.
Ajankäyttöä helpottaa myös se, että harrastukset ovat tauolla; normaalioloissa Juurikka toimii FC-Lahden joukkueenjohtajana.
Korona-ajan etätyökokemus ei Juurikkaa ahdista. Pääosa oppilaistakin on selvinnyt tilanteesta hyvin. Osalle itsenäinen työskentely kotona sopii jopa paremmin kuin ryhmässä koulutunnilla.
Jonkin verran opettaja kantaa huolta 9.-luokkalaisista, joille kevään arviointi on kriittinen jatkon kannalta.
– Onneksi tämä tilanne osui kevääseen, jolloin suurin osa lukuvuoden opetuksesta on ehditty antaa kouluilla. Me opettajat tunnemme oppilaat tässä vaiheessa hyvin ja osaamme tukea ja arvioida heitä siksi paremmin kuin lukuvuoden alussa.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuva: Juha Tanhua
Juttusarjassa aikaisemmin ilmestyneet artikkelit
”Työyhteisössä jeesaamme toinen toistamme”