Ystävien ja entisten työtovereiden musiikkiharrastus alkoi lähes sattumalta. Kummallakaan ei ole takanaan soittoharrastusta tai muuta syvempää musiikin taustaa.
– Jossain työkuviossa pohdimme, että voisimme kokeilla konserteissa käyntiä, Satu Mäkelä muistelee.
– Ensin oli tarkoitus ottaa kausikortti vain vuodeksi. Halusin silloin oppia tuntemaan klassista musiikkia paremmin, Raila Hannikainen täydentää.
Vuosi jatkui toisella ja muuttui vähitellen harrastukseksi. Sitä on syvennetty omien aikataulujen ja innostuksen mukaan.
– Vuorotteluvapaalla 2010 rupesin kuuntelemaan Ylen klassisen musiikin ohjelmia vahvistaakseni suhdetta musiikkiin. Jonkin verran olen käynyt Kansallisoopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Yhdessä olemme käyneet joskus Helsingin musiikkitalossa, Mäkelä kertoo.
Positiivinen kihinä sisälle tultaessa
Ystävien valinta on puolikas kausikortti, joka sisältää kymmenen konserttia vuodessa. Määrä antaa tilaa muillekin harrastuksille ja elämän tärkeille velvollisuuksille. Jonkin verran konsertteja voi myös vaihtaa toisiin.
– Lapsetkin tietävät kysyessään isoäitiä lapsenvahdiksi, että torstaisin minulla voi olla konsertti. Joskus taas puoliso paikkaa, jos toinen meistä ei pääse, Mäkelä kertoo.
Eläkkeelle jääminen sai hetkeksi pohtimaan kausikortista luopumista, mutta pian naiset tulivat toisiin ajatuksiin. Edullisempi eläkeläishinta on hyvä mutta ei tärkein syy jatkaa.
– Nyt on mukava tavata Railan kanssa konserteissa, kun emme tapaa töissä. Tänne tullessa on aina myös sellainen positiivinen kihinä, kun yleisö alkaa kokoontua sisälle, Mäkelä sanoo.
– Luulen, ettei tulisi lähdettyä enää yksittäisiin konsertteihin, jos ei olisi sitoutunut tähän kausikorttiin. Ei myöskään tulisi kuunneltua niin monipuolista musiikkia kuin nykyisin. Alan usein jo aamulla hyvissä ajoin valmistautua konserttiin ja luen päivän lehdestä sen esittelyn, Hannikainen jatkaa.
Kausikorttilaisten kevään valintatilaisuus on ollut hyvä tilaisuus tutustua ohjelmistoon ennalta ja valita se sarja, joka eniten kiinnostaa. Jos tilaisuuteen ei pääse, nettisivut auttavat.
Ylikapellimestarin nuorekas ote
Lahtelaisina kävijöinä Mäkelä ja Hannikainen iloitsevat siitä, että juuri Sinfonia Lahti ja Sibeliustalo ovat heidän ulottuvillaan. Orkesterin ja talon kansainvälinen maine ei ole syntynyt tyhjästä. Ystävät ovat ehtineet kuunnella konsertteja Osmo Vänskän kaudelta lähtien jo viiden oman ylikapellimestarin ja useiden vierailijoiden johdolla. Jokaiseen on syntynyt tärkeä suhde – vähitellen.
– Kapellimestarin vaihdoksen jälkeen on aina hetken pelottanut, tuleeko tästä enää mitään. Ihan kohta on huomannut, että taas tuli innostavaa ohjelmistoa ja uusia ajatuksia koko toimintaan, Mäkelä sanoo.
Kumpikin pitää paljon ylikapellimestari Dalia Stasevskan nuorekkaasta ja energisestä otteesta, jolla hän johtaa orkesteria ja suunnittelee ohjelmistoa. Nuoret taitajat ovat muutenkin viime aikoina tehneet vaikutuksen.
– Jos nuorten solistien konsertti ei olisi ollut sarjassa, en ehkä olisi tullut kuuntelemaan. Se oli kuitenkin yksi vuoden kohokohdista. Yleisökin oli erilaista kuin yleensä ja todella eli mukana, Hannikainen sanoo.
Kokonaisvaltainen tunne-elämys
Naisilla on pitkään ollut vakiopaikka yläpermannolla, josta he pystyvät tarkasti seuraamaan kapellimestarin ja soittajien toimintaa. He ovat kokeilleet muitakin paikkoja, ja lippuja vaihtaessa paikka saattaa muuttua. Tärkeintä on saada olla läsnä konserttisalissa.
– Jo odottaessa voi katsella Metsähallista Vesijärveä ja virittäytyä tunnelmaan. Konsertin aikana keskittyy vain musiikkiin, mikä ei onnistu kotona etänä tai radiota kuunnellessa. Ja kun konsertti on ohi, tulee aplodien jälkeen hyvin voimakkaasti sellainen ”minä olen täällä” -tunnelma, Mäkelä kertoo.
– Tunne-elämys on kokonaisvaltainen, vaikka olisi miten kiireinen päivä takana. Se on myös yhteinen elämys muun yleisön kanssa, vaikka jaamme ajatuksia vain kahdestaan jälkikäteen, Hannikainen sanoo.
Hannikainen ja Mäkelä toivovat, että yhä useampi uskaltaisi kokeilla konsertissa käymistä, kerran tai säännöllisemmin. Käsiohjelmat ja konserttien alla järjestettävät etkot auttamat tutustumaan kapellimestareihin ja säveltäjiin.
– Välillä säästin käsiohjelmatkin, mutta ei niitä tule myöhemmin katsottua. Konsertissa ne kuitenkin ovat tosi tärkeitä, Mäkelä sanoo.
– Vähitellen oppii kuuntelemaan itselle vieraampaakin musiikkia, mutta en oikeastaan kaipaa syvällisempää analysointia, Hannikainen sanoo.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen
Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/23
Tutustu Sinfonia Lahden tarjontaan: www.sinfonialahti.fi