Energiantuotantotapojen kehittäminen ja energiankulutuksen vähentäminen ovat merkittävimmässä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Toinen, vähemmän huomiota saanut tapa ilmastoon vaikuttamiseen on hiilen kerääminen pois ilmasta hiilinielujen avulla. Tässä rakentamisella voisi olla merkittävä rooli. Kaiken kaikkiaan rakentaminen ja kiinteistöjen käyttö aiheuttavat hiilidioksidipäästöistä globaalisti noin 39 % ja Suomessa 30 %, joten kiinteistöalalla on iso merkitys ilmastotyössä.
Ilmastonmuutos ja sitä vastaan taisteleminen on megatrendi. Maailman laajuinen ilmastonmuutoksen vastustaminen ja siihen varautuminen mahdollistavat myös uuden teknologian ja osaamisen kehittämisen ja kaupallistamisen niille, jotka kulkevat etujoukoissa. Lahti on edelläkävijä jätehuollossa ja kiertotalouden kehittämisessä. Tästä syystä Lahti on myös Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021. Jatkumona tälle työlle myös rakennuskannan vähähiilisyyteen on alettu kiinnittää yhä lisääntyvää huomiota.
Vanhan rakennuksen korjaaminen on ilmastoteko
Olemassa oleviin kivisiin ja betonisiin rakennuksiin on rakennusvaiheessa käytetty valtava määrä energiaa, joka teollisena aikana on tuotettu pitkälti fossiilisilla polttoaineilla. Näiden rakennusten purkaminen purkaa samalla niihin säilötyn energian ja vaatii uudelleen rakennettaessa uutta energiaa ja uusia materiaaleja. Tästä syystä rakennusten purkaminen on ilmastonäkökulmasta harvoin perusteltua. Asiaan liittyy tietysti monia muitakin näkökulmia kuten rakennuksen saavutettavuus, tilatehokkuus ja käyttötarkoituksenmukaisuus, jotka voivat muuttaa käytönaikaisen energian käyttöä niin paljon, että tilanne muuttuu päinvastaiseksi.
Olemassa olevat, huonosti lämmöneristetyt rakennukset aiheuttavat suurta energianhukkaa, joten niiden energiatehokkuuden parantaminen on yleisesti ottaen nopeimmin vaikuttava kiinteistöalan ilmastoteko. Yleensä oikein tehdyssä peruskorjauksessa parannetaan samalla rakennuksen sisäilmaston laatua ja tilojen käytön tehokkuutta.
Korjausten sopivuus rakennuskulttuuriin
Peruskorjausten yhteydessä rakennuksiin joudutaan tavalla tai toisella kajoamaan. Jos rakenteissa on mikrobivaurioita tai kosteusteknisesti toimimattomia osia, on rakennusta yleensä purettava, jotta voidaan varmistua rakennuksen terveellisyydestä ja kosteusteknisestä toimivuudesta korjausten jälkeen. Tällaisessa tilanteessa saattavat rakennussuojelu ja korjausrakentaminen ajautua törmäyskurssille.
Korjausten yhteydessä rakennuksiin joudutaan sijoittamaan erilaisia uusia laitteita kuten IV-koneita, lämpöpumppuja, aurinkopaneeleita ym. laitteita, joita kaikkia emme tänä päivänä vielä tunnekaan. Perusteellisissa korjauksissa, esimerkiksi vaurioituneita rakennusosia uusittaessa tai väliseiniä siirrettäessä, voidaan rakennukseen samalla sitoa hiiltä esimerkiksi massiivisen puurakenteen muodossa. Myös biopohjaisten lämmöneristysmateriaalien ja pintakerrosten käyttö lisää hiilinielua.
Rakennusten korjaaminen ja erilaisten laitteiden sijoittaminen niihin vaatii sekä arkkitehtonista että teknistä taitavuutta ja kaikkien osapuolten joustavuutta ja hyvää yhteistyötä. Tavoitteena pitää olla esteettinen, mutta aikaa kestävä rakentaminen.
Vain taloudellisesti kannattava hanke toteutuu
Vaikka yhteiskunnan tasolla olemme heränneet ilmastonsuojeluun ja kiertotalouteen, niin yritystasolla päätöksenteko tapahtuu edelleen kannattavuusperiaatteella. Näin on myös rakennus- ja kiinteistöalalla, jossa kannattavuus on pitkään ollut muihin teollisuusaloihin verrattuna heikkoa. Siksi rakennus- ja kiinteistöala ei varsinaisesti loista uusien innovaatioiden ja edelläkävijäratkaisujen toteuttajana, vaan päinvastoin jarruttaa muutosta yleensä parhaansa mukaan.
Rakennusalan tuotekehitystavoitteet esitetään käytännössä ympäristöministeriön rakennetun ympäristön ohjauksen kautta. Virkamiehet valmistelevat rakentamisen minimivaatimuksia, joista käytännössä muodostuu toteutettujen rakennusten ominaisuuksien maksimi.
Kiinteistökehityksessä liikkuvat suuret pääomat johtavat siihen, että riskejä ei oteta. Jokainen kiinteistökehityshanke on saatava taloudellisesti onnistumaan, sillä yksikin epäonnistuminen voi johtaa yrityksen konkurssiin. Tämä seikka hankaloittaa myös rakennushistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaamista seuduilla, joilla odotettavissa oleva vuokratuotto on heikohkoa. Helsingin keskustan arvokiinteistön kunnollinen korjaaminen kannattaa lähes aina, mutta Lahdessa joudutaan kovasti miettimään, miten korjatusta rakennuksesta saadaan tulevina vuosina sijoitetut pääomat korkojen ja katteen kera takaisin.
Korjausrakentaminen on paljolti lihastyötä ja kertaluonteista toimintaa. Teollisten ratkaisujen puute ja käsityön kalleus lisää korjaamisen kustannuksia uudisrakentamiseen verrattuna. On hämmentävää, miten kustannuslaskelmat osoittavat, että kosteusvaurioituneiden rakennusten korjaaminen voi olla kalliimpaa kuin uudisrakentaminen, vaikka 80 % rakennuksen massasta jää paikalleen. Hiilineutraaliuden näkökulmasta korjaaminen sen sijaan kannattaa lähes aina.
Päätösten tekemistä hankaloittaa myös elinkaarikustannuslaskennan osaamisvaje ja laskentaan liittyvät epävarmuustekijät. Rakennushankkeen elinkaarikustannukset riippuvat suuresti korkokannan vaihteluista ja energianhinnan kehityksestä, joiden arviointi on tunnetusti vaikeaa. Myös rakennuksen eri osien elinkaaren pituuden arviointi tuottaa hankaluuksia ja siitä ollaan kovasti erimielisiä. Tästä syystä osa kiinteistökehittäjistä arvottaakin työnsä aika lailla tässä hetkessä ja pyrkii saamaan korjaushankkeesta katteen ulos nopeasti. Tämä ei johda ilmastovaikutuksiltaan eikä rakennuskulttuurin kannalta parhaisiin vaihtoehtoihin.
Käyttötarkoitus ohjaa enemmän kuin arkkitehtuuri
Rakennusten perustehtävä on suojella ihmisiä ja kotieläimiä luonnonolosuhteilta ja mahdollistaa erilaiset toiminnat niiden sisällä. Arkkitehtuuri on toissijaista tähän nähden. Tämä näkyy myös omistajien tekemissä valinnoissa. Jos vanhalle rakennukselle ei löydy käyttöä, saa rakennus jäädä tuhoutumaan, vaikka se olisi kuinka arvokas arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti tai asemakaavamääräyksellä suojeltu.
Tästä on ikävä kyllä esimerkkejä myös Lahden kaupungin rakennuksissa. Rakennamme kovaa vauhtia uusia taloja, vaikka samaan aikaan merkittäviä rakennuksia seisoo tyhjillään keskeisillä paikoilla mm. sisäilmaongelmien tai nykyhetkeen sopimattomien tilaratkaisujen vuoksi.
Korjataan oikein
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin tulisi noudattaa kunnolla korjaamisen periaatetta. Jos rakennukseen jätetään sisäilmaan liittyviä riskejä, kuten mikrobivaurioituneita materiaaleja tai kosteusteknisesti riskialttiita ratkaisuja, johtaa se kovin usein siihen, että lähivuosina rakennus tyhjenee käyttäjistä sisäilmaongelmien vuoksi. Seuraavasta korjauksesta onkin sitten todella vaikea saada päätöstä, kun omistajan usko korjausten onnistumiseen on mennyt.
Usein esimerkiksi mikrobivaurioituneita lämmöneristeitä ei pysty vaihtamaan purkamatta rakennetta. Tällöin joudumme rakennussuojelun perimmäisten kysymysten ääreen: mitä haluamme suojella? Suojelemmeko mikrobivaurion mahdollistanutta, jo alun perin kosteusteknisesti huonosti suunniteltua rakenneosaa, vai haluammeko suojella arkkitehdin alkuperäistä ajatusta rakennuksen muodosta, konstruktiosta ja massoittelusta?
Vastaus vaikuttaa suoraan siihen, mitä vaihtoehtoja korjaamiseen ja esimerkiksi hiilinielun toteuttamiseen mahdollistuu. Jos vaalimme vain muotokieltä, voimme esimerkiksi korvata vanhat betonisandwich-elementit puurakenteilla ja näin, paitsi korjata rakenteet terveiksi, samalla rakentaa taloon paremman lämmöneristyksen ja hiilinielua. Jos haluamme vaalia alkuperäistä materiaalia, puramme ”hiilikallista” betonia pois vain asentaaksemme samanlaista tilalle. Käytännössä tosin useimmiten valintaa ohjaavat enemmän palomääräykset kuin toteuttajien ilmastovaikutuksiin liittyvät toiveet.
Jos haluamme säilyttää arvorakennuksemme seuraaville sukupolville, on ne ennen korjaamista tutkittava kunnolla, suunniteltava rakenteelliset korjaukset huolellisesti ja uskallettava tehdä tarvittavat purkamis- ja puhdistamistoimet. Näin lopputulos mahdollistaa hyvän sisäilmaston ja käyttäjälähtöisten tilojen toteutumisen. Samalla voimme sopivissa kohdin parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja jopa lisätä sinne hiiltä. Tämä on kuitenkin tehtävä rakennuksen arkkitehtuuria ja muita arvoja riittävästi kunnioittaen. Siihen meillä varmaankin on varaa, kun korjaamme vanhaa, emmekä tuhlaa luonnonvaroja ja energiaa uuden tekemiseen.